Kiekkoleijona numero 67
Nuoresta nöösipojasta koulutettiin Porissa pelimies.
- Ruuttu oli sellainen nuori nöösipoika, kun hän tuli meidän kentälliseen pelaamaan 80-luvun alkupuolella. Alkuun näytti, ettei siitä tahdo mitään tulla, pitkän linjan Ässät-pelaaja Tapio Levo nauraa.
Christian Ruuttu oppi kuin oppikin joukkueen tavoille. Levon mukaan koulu oli kova, mutta tuloskin oli onnistunut.
- Chrissestä tuli ihan maailmanluokan pelaaja, vaikkei alku kovin vakuuttavalta näyttänyt. Hän oppi Porissa hyvän pelimiehen asenteen. Me koulutettiin siitä pelimies, Levo virnistää.
Ruuttu pelasi kasvattiseurassaan kaudet 1982–1985.
Aina valmis kisoihin
Pentti Matikainen on kulkenut Ruutun kanssa pitkän yhteisen taipaleen. Matikainen luotsasi porilaispelaajaa jo nuorten maajoukkueessa 1984, kun Suomi otti Ruotsin MM-kisoista hopeaa.
- Sen jälkeen Kride pelasi mulla maajoukkueessa. Hän oli aina valmis kisoihin, jos oli vapaana NHL:stä. Hän oli erittäin luotettava pelaaja, Matikainen kertoo.
Ruuttu oli voittamassa Matikaisen luotsaamana Suomen kiekkohistorian ensimmäistä MM-mitalia Prahassa 1992.
Parhaimmat pelivuotensa Ruuttu pelasi Buffalossa (1986–1992), mutta hän ei koskaan saanut kykyjään vastaavaa roolia joukkueessa. Suomalainen jäi Pat LaFontainen ja Dale Hawerchukin varjoon kolmossentteriksi.
- NHL on oma maailmansa. Jos joutuu väärään organisaatioon ja väärän valmentajan alaisuuteen, voi käydä niin. Kyllä hän Buffalossakin periaatteessa oli isoissa rooleissa. Hän pelasi vakiokokoonpanossa ja erikoistilanteissa yli- ja alivoimaa, Matikainen muistuttaa.
Ajoittain väärinymmärretty individualisti
Matikaisen mukaan Ruuttu oli luonteeltaan joukkuepelaaja, mutta myös individualisti ja ajoittain joukkuekaverit saattoivat tulkita hänet väärin.