25-vuotias Helsingin Kaapelitehdas on eurooppalainen harvinaisuus: Kulttuuri pelasti Kekkosen ja Brezhnevin herrahissin

250 vuokralaista, joista noin puolet kuvataiteilijoita. 50 soittotilaa muusikoille. Tanssia, teatteria, gallerioita, museoita, radiokanavia, elokuvayhtiöitä, taiteen myymälöitä. Siis vaikka mitä! Tilaa reilun parintuhannen yksiön verran, 56 000 neliötä.

Kaapelitehdas on monien merkittävien kulttuurivaikuttajien koti: Avanti, Hurjaruuth, Zodiak.

Hississä voisi pitää konsertin

Ja se hissi! Aivan pääoven kupeesta se löytyy. Ihan pikkubändin ei sillä kannata ajella, mutta bileet siellä voisi pitää – vaikka konsertin. Hissiin näet mahtuu pari autoa tai 100 ihmistä. Hissin seinällä on kuvia Leonid Brezhnevistä ja Urho Kekkosesta, kun neuvostodelegaatio kävi tutustumassa suomalaisen teollisuuden ihmeisiin.

Kaapelitehtaalta alkoi digitaalisuuden aika Suomessa, ensimmäinen tietokone oli rekka-auton kokonainen. Nimensä mukaisesti täällä tehtiin ensin merikaapeleita, mutta myöhemmin matkapuhelimia.  Yläkerrasta löytyy pieni viehättävä vitriini, jossa on kumisaappaita ja järkälemäisiä kännyköitä. Nokia-yhtiön kultaista historiaa.

Muuten seiniä ja käytäviä koristavat monin paikoin taulut. Näyttelyjä ei ole eristetty vain gallerioihin, vaan taitelijat haluavat työnsä esille.

Vuokratakuun voi maksaa taululla

– Kuvataiteilija voi maksaa takuuvuokransa taululla. Meidän toimiston työsuhde-etuihin kuuluu hieno taidekokoelma, hymyilee Kaapelitehdas Oy:n toimitusjohtaja Kai Huotari.

Kaapelitehtaan omistaa nyt Helsingin kaupunki, joka perusti 25 vuotta sitten Kaapelitehdas Oy:n ja päätti sen tien, että talon on pärjättävä ilman verotukea.

– Me elämme 85-prosenttisesti vuokratuloilla. Verotuloin ei meitä rahoiteta lainkaan.

– Taiteilija on hyvä vuokralainen. Hän maksaa vuokransa, koska työhuone olisi viimeinen, josta halutaan luopua. Start up -firma elää hetken – lopettaa tai vaihtaa maisemaa, hymyilee pomo Huotari.

– Pitää kai laittaa ulko-ovelle lappu: Ei vapaata vuokratilaa. Jonossa on väkeä koko ajan.

Tilaa ajatuksille – ei eliitille

Vastaan tulevat taiteilijat kehuvat vuolaasti.

– Tämä on luovuuden paratiisi. Täydellinen työrauha ja jos haluaa tuulettua, sen kuin vain astelee kahvilaan tai käytävälle. Sieltä löytyy kollegoja, tuumii nukkejaan meikkaava ja rakentava nukketeatterin veteraani Rainer Kaunisto.

– Täällä ei ole eliitin taiteesta tietoakaan. Omin käsin olemme tiloja remontoineet ja meininki on aina maanläheinen, ihmiseltä ihmiselle, kehuu Hurjaruuthin johtaja Arja Pettersson.

Pannuhallin hämäryys, jyhkeät ja ennen muuta korkeat tilat ovat Petterssonin mukaan paras paikka legendaarisen tanssiteatterin ja sirkuksen taiteelle. Nyt harjoitellaan kiivaasti joulun ajan kohokohtaa, talvisirkusta.

Ilman opasta voi eksyä

Runsaan viiden miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävällä toimitusjohtajalla ei ole suuria tulospaineita. Plussalle pitää toki päästä ja kaikki tulos laitetaan talon kehittämiseen, hän lupaa. Koska jättimäinen rakennus on kuin pieni kaupunki, pian satsataan oppaaseen.

– Kaapelitehdas pitää saada paremmin tutuksi suurelle yleisölle. Moni käy täällä vain yhdessä paikassa, tanssitunnilla tai museossa, miettii toimitusjohtaja Kai Huotari.

– Yleisö saa pian kulkea pitkin käytäviä oppaan kanssa ja tutustua talon upeaan historiaan sekä tietysti siihen, mitä kaikkia täällä tänään tehdäänkään.

Oppaan kanssa onkin hyvä kulkea. Brittiläinen vierasjoukko eksyi taannoin käytäviin, koska silloinen talon pomokaan ei enää tiennyt, missä siivessä ollaan.

– Tästä pääaulasta aloitetaan Kaapelin kierros. Ensimmäiseksi astutaan tuohon Kekkosen ja Brezhnevin hissiin, lupaa toimitusjohtaja.