1920-luvun flapper-kulttuuri sai naiset lyhentämään ronskisti hameenhelmojaan ja käyttäytymään epäsovinnaisesti – muun muassa kuuntelemaan jazzia ja leikkaamaan lyhyen polkkatukan. Lue vinkit tähän sen ajan villiin ja riettaaksikin herjattuun tyyliin.
1920-luvun seksisymboli ja lyhyessä mustassa polkkatukassa viihtyvä näyttelijäkaunotar Louise Brooksia pidetään flapper-kulttuurin esikuvana. Flapper-tytöt olivat 1920-luvulla "uuden polven" nuoria naisia, jotka pukeutuivat lyhyihin hameisiin, kuuntelivat syntistä jazzmusiikkia ja rikkoivat sovinnaisena pidetyn käytöksen normeja.
Hameenhelmat lyhenivät sen verran, että vuoteen 1925 mennessä helma oli peräti 45–50 senttimetriä irti maanpinnasta! Pari, kolme vuotta myöhemmin hameet ylsivät polvenkorkeudelle, mikä oli suorastaan hurjaa tuolloiseen aikaan.
Flapper-tytöt käyttivät runsasta ehostusta, joivat alkoholia, harrastivat lyhytaikaisia seksisuhteita, polttivat pitkiin imukkeisiin asetettuja savukkeita, ajoivat autoa ja uhmasivat muilla tavoin perinteisiä sosiaalisia ja seksuaalisia normeja.
Tätä nykyä flapper-tyyli on hurjan suosittu aihe esimerkiksi teemabileissä. Lue vinkit, miten loidit syntisen flapper-lookin!
Flapper-tyyli pähkinänkuoressa
Tyyli: Ranskaksi flapper-tyttöjä kutsuttiin nimellä "garçonne" (tarkoitta poikaa, feminiinisellä höysteellä), sillä flapper-tyyli teki naisista nuorekkaan ja poikamaisen näköisiä. Lyhyet hiukset, litistetty povi ja kapea vyötärö tähdensivät tätä tyyliä.
Flapperit poistivat tiukat korsetit naisten muodista (mikä korosti entuudestaan poikamaista ilmettä), lyhensivät hameiden ja iltapukujen helmoja ja tekivät lyhyistä polkkahiuksista hyvin suosittuja naisten keskuudessa. Korsetin muodostamien naisellisten kurvien puuttuminen korosti heidän poikamaista ilmettään. Joten unohda topatut rintaliivit tai liian kireät mekot ja paitulit: flapper-tyylissä kuuluu kadottaa illuusio kapeasta vyötäröstä, olkapäiden kuuluu olla leveät sekä rintamuksen littana. Tärkeintä oli, että asussa pystyi tanssia!
