Yhdysvallat 2007. Ohjaus: Mikael Håfström. Käsikirjoitus: Matt Greenberg, Scott Alexander ja Larry Karaszewski – Stephen Kingin novellista. Kuvaus: Benoît Delhomme. Leikkaus: Peter Boyle. Musiikki: Gabriel Yared. Pääosissa: John Cusack, Samuel L. Jackson, Mary McCormack, Jasmine Jessica Anthony. Kesto: 104 min.
Stephen King suosii kirjailijoita romaaniensa ja novelliensa päähenkilöinä. Hohdon (1980), Piinan (1990) ja Salaisen ikkunan (2004) keskushahmot ovat kaikki olleet kynämiehiä. Kuka tietää, ehkäpä nämä kaikki ahdistuneet tekstitaiteilijat ovat Kingin omia kuvia?
Uutuustrilleri 1408 pohjaa sekin Kingin käsialaan. Novellifilmatisoinnin avainroolissa on kyyninen kynäseppo Mike Enslin (John Cusack), joka on erikoistunut paranormaalien ilmiöiden paljastamiseen. Viimeistellessään kummitushotelleja käsittelevää kirjaansa Enslin kirjautuu kuulun newyorkilaisen Dolphin-hotellin asiakkaaksi. Miehelle ei myöskään kelpaa mikä tahansa huone, vaan hän haluaa yöpyä pahamaineisessa 1408:ssa.
Hotellin johtajan (Samuel L. Jackson) varoitukset kaikuvat kuuroille korville. Huoneeseen liitetyt kuolemantapaukset – kummittelusta puhumattakaan – eivät säikäytä läpeensä skeptistä Mikea. Kun kirjailija viimein tajuaa asettuneensa aitoon kauhukammioon, on liian myöhäistä. Huoneesta, josta kukaan ei ole selvinnyt hengissä, ei niin vain poistuta.
1408 lukeutuu King-filmatisointien parempaan kastiin. Tämä ei välttämättä ole vielä paljon sanottu, mutta tällä kertaa arviota voi pitää selkeänä suosituksena. Ruotsalaisen Mikael Håfströmin (Houkutus, 2005) oivaltavasti ohjaama trilleri on raikas muistutus siitä, ettei elokuvakauhun tarvitse olla pelkkää verta ja silmitöntä väkivaltapornoa. Koska kauhu kytee katsojan mielessä, on sille osattava antaa aikaa ja tilaa. 1408 ymmärtää tämän ja malttaa kasvattaa jännitettä hiljalleen, hätäilemättä.
Yliluonnolliset juonikuviot kärsivät useimmiten loppuratkaisun heikkoudesta. Tarinaan ladatut odotukset latistuvat suoranaisiin rimanalituksiin käsikirjoituksen kompastuessa omaan näppäryyteensä. 1408:n kohdalla näin ei pääse tapahtumaan, vaan katsoja voi kävellä ulos teatterista tyytyväisenä sulkeuman moniselitteisyyteen.