”10 lastenlasta ja pieni eläke” – merkkipäivät voivat panna isovanhempien talouden tiukille

Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, millaisia ja minkä arvoisia lahjoja he ostavat lapsenlapsilleen. Osa vastaajista harmitteli, että pieni eläke rajoittaa muistamista. Toiset muistuttivat, että yhdessä vietetty aika on materiaa tärkeämpää.

Rahallisesti isovanhemmat halusivat panostaa erityisesti valmistujais-, täysi-ikäistymis- ja häälahjoihin. Välttämättä muistamista ei myöskään ajoitettu vain merkkipäiviin, vaan tukea annettiin silloin, kun siihen oli tarve.

”Usein se on yli varojeni”

Mielelläni antaisin tosi hyviä rahalahjoja, mutta harmi kyllä olen vähävarainen pieneläkkeen ”nauttija”. Mielestäni esim. ylioppilaalle tai muulle vastavalmistuneelle on raha sopivin lahja, kun lahjakortin mieluisuudestakaan ei aina tiedä. Tietysti jos nuori on nimenomaan toivonut tietynlaista lahjakorttia, niin sitten se on mieluinen lahja. Annan siis rahalahjan, ja usein se on yli varojeni. Mutta säästän jostain muusta sitten, ja tunnen antamisen iloa.       

”10 lastenlasta ja pieni työkyvyttömyyseläke”

Minulla on nyt 10 lastenlasta ja pieni työkyvyttömyyseläke. Muistan lastenlapsiani aina syntymäpäivänä, nimipäivänä ja jouluna. Lahjat ovat usein itse tekemiäni ja nautin, kun niitä osataan arvostaa. Lastenlapsilleni on tärkeää, että joku on tehty itse ja vain juuri hänelle, pikku summa rahaa saattaa olla lahjan mukana. Rippilahja on sitten hieman arvokkaampi, samoin valmistujaislahja, joihin sitten täytyy toivoa, että saa rahat riittämään.

”Kerron lapsenlapselleni olevani pienellä eläkkeellä”

Mielelläni antaisin arvokkaan lahjan, jos olisi varaa. Joku nuorista on tottunut saamaan arvokkaita lahjoja vaikkapa vanhemmiltaan. Usein heistä voi tuntua, ettei heitä arvosteta, jos lahja on mitätön ja halpa. Olen ratkaissut omalta osaltani ongelman siten, että kerron lapsenlapselleni olevani pienellä eläkkeellä. Hän on ymmärtänyt asian eikä sitten odotakaan kallista lahjaa tai suurta seteliä.

Lahjat säästökolikoilla    

Minulla on purkki, johon aina laitan kaikki kolikkoni. Kun lapsenlapseni synttärit koittaa, ostan ihan sitä, mitä hän on toivonut. Joskus purkin rahat riittää, joskus on otettava hiukan lisää.

”Eläke menee lääkkeisiin ja elämiseen”

Viimeksi ostin rippilahjaksi 11 euroa maksaneen korun rannekkeeseen. Minulla ei ole varaa enempään, vaikka kuinka haluaisin antaa arvokkaampia lahjoja. Eläke menee lääkkeisiin ja lääkäriin ja elämiseen.  

”Hienotkin lahjat jätettiin mökille piiloon”

Hienotkin lahjat jätetiin mökille piiloon, jatkossa 1-7 euroa kirpputorilta tai omasta kaapista löydettyjä.

”Tuntuu, että pitävät lahjaa hyvin mitättömänä”

Annan syntymäpäivä-, rippilahjaksi yms. 50 euroa. Antaisin mielellään enemmän. Lapsenlapsia on 6, joten en pysty antamaan enempää. Tuntuu, että lapset pitävät lahjaa hyvin mitättömänä. Valmistuvalle ja hääparille yrittäisin antaa enemmän, samoin ylioppilaalle.     

Aika tärkeämpää

”Me emme kilpaile siitä, kuka tuo kalliimman lahjan”

Lastenlapset ovat vielä pieniä, 1-7 vuotiaita. Kastelahjat ovat kaikilla samanlaisia ja vähän arvokkaampia, mutta syntymäpäivälahjat ja joululahjat ovat pieniä ja edullisia, muutaman kympin arvoisia. Me emme kilpaile siitä, kuka tuo kalliimman lahjan, kun sillä ei ole merkitystä meidän perheessä. Rakkaus ja vierellä olo on tärkein niin lapsille kuin aikuisillekin.     

Ratsastusleirille mummulan viereen    

Annan käytännön asioita ja esineitä. Kysyn lapsenlapseltani, mitä nyt olisi sellaista, mitä tarvitsisit. Esim. viime syntymäpäiväksi ratsastusleirille pääseminen tulevana kesänä. Hän on aloittanut ratsastusharrastuksen. Maksan kesäleirin, joka on ns. Mummulan lähellä, samalla voimme viettää aikaa lapsenlapsemme kanssa, mikä on lahja molemmin puolin. Hän on 10-vuotias ja viihdymme toistemme seurassa.

”Joskus käydään mäkkärissä”

Lapsenlapset ei ole koskaan saanut kallista lahjaa, koska ne tietää, että mummo on ollut kauan työtön. 20–30 euroa on sopiva, kun lapsiakin on 7 siunaantunut. Joskus käydään mäkkärissä, ja silloin saa myös jutella kaiken maailman asioista. Oli hauska asia, kun kävin viimeksi 12-vuotiaan kanssa mäkkärissä, niin hän sanoi minulle, että jos minulla ei ole paljon rahaa, niin hän voi maksaa. Se muuten lämmitti mieltä.

Mieluummin yhdessä lomalle

En yleensä anna kallista lahjaa, vaan vien hänet johonkin lomalle kahdestaan kanssani. Se ei ole mikään ulkomaanmaanmatka vaan kahdestaan yhdessäoloa laivalla, mökillä, kylpylässä. Joku kotimaan kohde.

”Lahja on joulupöytä ja yhteinen jouluilta”

Pääasiassa antamamme lahjat ovat kympistä ylöspäin, varsinaiset suuret ostokset jätämme jo ihan käytännön syistä vanhemmille. Mummu kutoo sukat, laittaa ruokaa tai muuta käytännöllistä ja juuri siihen hetkeen sopivaa. Jouluisin ja juhlapäivinä kokoonnumme meille siis mummolaan ja lahja on koko jälkikasvulle, 15 henkeä, joulupöytä ja yhteinen jouluilta. Syntymäpäiville mummo leipoo kakut ja muut herkut.

Lahjojen taloudellinen arvo voi olla hyvinkin vähäinen, muuhun käyttöarvoon kiinnitämme enemmän huomiota. Jonkin verran tuetaan sitten kautta aikain, mutta se ei liity päiviin, vaan esimerkiksi opiskeluun ja isompiin hankintoihin.

Luonnostaan meille on langennut antaa aikaa, korjata sukkia, korjata housuja, viedä tai tuoda konserttiin tai juhliin, kuskata harkkoihin ja olla tarvittaessa seurana ja kuuntelemassa huolia ja murheita.

Tämän arvoisia lahjoja pidettiin sopivina

Kymmenestä eurosta noin kolmeenkymmeneen euroon. Ei raha kasva puissa...

10-100 riippuen merkkipäivästä.                                   

Noin 20-50 euroa on sopiva summa. Juhlaan kun juhlaan.

50-100 euroa.

Mielestäni 100 euroa on sopiva summa isoihinkin juhliin. Enhän ole ainoa lahjanantaja, eikä ole minun tehtäväni rahoittaa isoja ostoksia tai matkoja.              

300 euroa.      

50 euroa on aivan sopiva.  

50–200 juhlasta riippuen, häät ja valmistumiset ansaitsevat aina enempi huomiota.

Synttärisankari 50 e, valmistuva 100 e, häät 200 e.      

Annan jokaiselle seitsemälle lapsenlapselle 10–20 euroa nimipäivälahjaksi, 50 syntymäpäivänä ja jouluksi ja valmistujaislahjana ja rippilahjana 100 euroa. Pienimmät saavat lahjan ja isommat lapset rahana.

100 euron arvoinen lahja on hyvä, mutta 50 euroakin riittää.

Suosin eri yritysten lahjakortteja, hintahaitari 50-100 euroa.

200 euroa max.                  

Alle 20 euroa.

”Tasapuolisuus on tärkeätä, sillä sisaret/serkut saattavat keskustella”

Olemme hieman yli seitsemänkymppinen pariskunta, jolla on yhdeksän lastenlasta. Olemme kohtuullisen hyvin toimeentulevia. Lastenlapsille annoimme alle kouluikäisinä aivan tavallisia, kohtuuhintaisia lasten lahjoja. Kouluikäisinä pääsääntöisesti rahaa. 7-10 vuotiaana noin 10 euroa, 11-15 v. n. 20 ja yli 15 v n. 40-50. 18-vuotias saa 100 euroa. Summat ovat voineet hieman vaihdella tilanteen/tarpeen mukaan, mutta aina pysytty tasapuolissa rajoissa. Myöhemmin valmistuminen/avioliitto, aina hieman tilanteen mukaan, mutta max. 200 euroa. Tasapuolisuus on tärkeätä, sillä sisaret/serkut saattavat 'keskustella'. Toinen pääperiaate on kohtuullisuus, raha ei kasva puussa. Ei mummolla ja ukillakaan.

”Pojat ovat kaksoset ja kulut sen mukaiset”

Tarpeen mukaan, nyt juuri annoin aika mukavan summan kevytmoottoripyörän ostoon. Siis lisän eli sen, mikä minun kukkarolle oli sopiva. Pyrin osallistumaan sellaisiin kuluihin, mitkä on ajankohtaisia. Pojat ovat kaksoset ja kulut on sen mukaiset.   

Talletuksia tileille

Olen avannut lapsenlapsilleni pankkitilit, ja tallennan heille syntymäpäivinä 50 euroa. Myös joululahjana tallennan 50 euroa jokaiselle. Rippi- tai ylioppilaslahjat hieman vaihtelee, 50–100 euroa. Näin säästyn siltä, etten osta mitään turhaa. Vanhempien kanssa olen sopinut, ettei tileiltä nosteta rahaa ennen kuin lapset täyttävät 18 v.

Itse tehtyjä käsitöitä

Olen antanut lahjaksi lakanapakkauksia, itse kudottuja lapasia ja sukkia, myös itse tehtyjä matkahuopia, poppanaliinoja, mattoja ja laudeliinoja. Mutta usein myös rahaa, jos ei muuta keksi. Itse olen pienellä eläkkeellä, joten ei isoja rahalahjoja ole mahdollisuutta antaa, joten jokainen antaa varojensa mukaan. Ei ole koskaan näytetty, ettei lahja olisi tervetullut.

Isovanhemman kielletyt tunteet

Mitä haasteita, paineita ja kiellettyjä tunteita isovanhemmuuteen liittyy? Siitä keskusteltiin Studio55.fi-ohjelmassa toukokuussa 2015. Vieraana oli perheneuvonnan koordinaattori Minna Oulasmaa Väestöliitosta.

Isovanhemman kielletyt tunteet 25:43

Lue myös:

    Uusimmat