Zimbabwe - yhden miehen raunioilla

Pahat merkit olivat ilmassa vuonna 2002 Zimbabwen toiseksi suurimmassa kaupungissa Bulawayossa. Maan itsevaltainen presidentti Robert Mugabe oli alkanut karkottaa valkoisia viljelijöitä näiden maatiloilta, ja ruokapulan puhuttiin uhkaavan Zimbabwea.

Bulawayo on opposition kannatusaluetta, ja sen asukkaat kuuluvat maan vähemmistökansaan, ndebeleihin. Näin kaupungissa yhden leipäjonon, ja kerran grillikioskista olivat sämpylät lopussa.

Tällainen ei suinkaan ollut Zimbabwessa tavallista, sillä maata oli kutsuttu eteläisen Afrikan vilja-aitaksi. Entinen Rhodesia oli itsenäistynyt Zimbabweksi 1980, ja sitä oli aina johtanut Robert Mugabe, afrikkalaisten vapaustaistelun sankari.

Tilanne Bulawayossa näytti huolestuttavalta ja jotkut asukkaat kerjäsivät rahaa harvoilta kaupunkiin päätyneiltä Eurooppalaisilta. He tekivät sen häpeissään: näki, että nämä ihmiset olivat yleensä tulleet toimeen omillaan.

Kun parin päivän kuluttua tulin pääkaupunkiin Harareen, joka sekin on opposition kannatusaluetta, ruokapulaa ei näkynyt vielä missään. Mutta pääkaupunki onkin maan enemmistökansan, shonan, asuinaluetta.

Jatkuva pula kaikesta

Zimbabwe sijaitsee eteläisessä Afrikassa.

Tätä nykyä Zimbabwessa ei voi välttyä jonottamiselta enää missään. Syyskuun lopussa maassa käynyt Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan Mosambikin-työntekijä Esa Salminen kertoi minulle, että jonot pankkiautomaateille ovat uuvuttavan pitkiä eikä kaupoissa ja huoltoasemilla ole, mitä ostaa.

Polttoaineesta on jatkuva pula, ja sähkökatkot vaivaavat maan asukkaita.

Zimbabwen inflaatiota voisi pitää vitsinä, jollei asia olisi äärimmäisen vakava nälässä kamppaileville zimbabwelaisille. Äskettäin käyttöön otetulla kymmenen biljoonan Zimbabwen dollarin setelillä ei voi ostaa edes yhtä leipää - se maksaa 30 biljoonaa. Kaksi viikkoa sitten leipä maksoi 30 miljardia Zimbabwen dollaria.

Kaiken lisäksi Zimbabwea koettelee maanosan pahin koleraepidemia, joka johtuu terveydenhoitojärjestelmän ja viemäriverkoston romahtamisesta. Elokuusta riehunut tauti on tappanut kolmetuhatta ihmistä, ja 60 000 on saanut tartunnan.

Pitkään maan itsenäistymisen jälkeen Zimbabwea pidettiin malliesimerkkinä hyvin hoidetusta Afrikan valtiosta. Mikä meni vikaan?

Ndebelejen kansanmurha

Entinen Britannian siirtomaa Etelä-Rhodesia julistautui itsenäiseksi Rhodesian tasavallaksi jo 1970, mutta tuolloin asialla oli maan valkoista rasistihallintoa johtanut pääministeri Ian Smith. Itsenäisyyden tunnusti vain Etelä-Afrikan apartheidhallinto.

Ian Smith

Robert Mugabe johti tuolloin Zanu-puoluetta, joka järjesti sissihyökkäyksiä Smithin hallintoa vastaan. Vankilassa istuneesta Mugabesta tuli suuri afrikkalainen vapaustaistelija, joka inspiroi niin Etelä-Afrikan sorrettuja afrikkalaisia kuin eurooppalaisia solidaarisuusaktivistejakin.

Vuonna 1980 Smith joutui väistymään, ja helmikuussa pidetyt vaalit voittaneen Zanun Mugabesta tuli itsenäisen Zimbabwen johtaja. Vallansiirtoon liittyi kuitenkin aiemmin tehty sopimus, joka takasi maan valkoisen, etupäässä maanviljelijöistä koostuvan vähemmistön turvallisuuden.

Enemmistökansa shonaan kuuluva Mugabe ei kelvannut Matabelelandin alueella asuvaan vähemmistökansaan ndbeleihin kuuluville. Mugabe käytti Pohjois-Korean kouluttamaa prikaatiaan ndebelejen nujertamiseen.

On arvioitu, että jopa 20 000 ndebeleä murhattiin operaatiossa vuosina 1982 - 1985. Murhat saattaisivat viedä Mugaben liittolaisineen kansainvälisen oikeuden eteen, mikä osaltaan selittää Mugaben hallinnon takertumista valtaan.

Vihollisuudet päättyivät 1988, jolloin Zanu- sekä Zapu-puolueet yhdistyivät Zanu-PF:ksi, "Zimbawe African National Union - Patriotic Frontiksi".

Epädemokraattisesti jakautunut maanomistus

Robert Mugabe ja Zimbabwen lippu.

Zanu-PF:n mukaan alle yksi prosentti zimbabwelaisista on valkoisia, mutta nämä omistavat 70 prosenttia maan tuottoisasta viljelysmaasta. Ulkopuoliset ovat kyseenalaistaneet luvut, mutta maanomistus oli eittämättä jakautunut Zimbabwessa afrikkalaisten ja valkoisten välillä epäoikeudenmukaisesti.

Zimbabwen itsenäisyystaistelun veteraaneiksi itseään kutsunut ryhmä oli pitkään vaatinut Mugabea puuttumaan maanomistuksen epäkohtiin.

Mugabe piti maakysymyksen pimennossa osin siksi, että hän halusi tukea apartheidin vastaista taistelua. Eteläisen Afrikan muut presidentit sekä Etelä-Afrikan ANC:n tuolloinen johtaja Nelson Mandela pyysivät, ettei Mugabe ryhtyisi maauudistukseen, koska se voisi hankaloittaa neuvotteluja valkoisten eteläafrikkalaisten kanssa

Samaan aikaan Zimbabwella meni verraten hyvin. Terveydenhoito ja koulutus olivat afrikkalaisittain hyvällä tolalla, ja pääasiassa valkoisten omistamat maatilat tuottivat ruoka-aineita eteläiseen Afrikkaan sekä tupakkaa kansainvälisille markkinoille.

Mutta 1990-luvun lopussa Mugabe ei enää voinut sivuuttaa sotaveteraanien vaatimuksia. Vuonna 2000 hän aloitti ohjelman, jossa valkoisten maita siirrettiin väkipakolla afrikkalaisten omistukseen.

Väkivaltaiset farminvaltaukset nostivat Zimbabwen kansainvälisen huomion keskipisteeseen ja merkitsivät alkua Zimbabwen talouden rappiolle.

On väitetty, että Mugabe jakoi maata lähinnä liittolaisilleen ja kannattajilleen. Joka tapauksessa ennen kukoistaneet maatilat rapistuivat, kun uudet isännät eivät osanneet pyörittää niitä.

Zimbawelaiset oikeusistuimet tuomitsivat tilojen valtaamiset laittomiksi. Tämä oli jälleen esimerkki Zimbabwen yhteiskunnan afrikkalaisittain epätavallisesta toimivuudesta - tuomioistuimet eivät olleet lahjottavissa.

Mugabe vaihtoi kuitenkin tuomarit mieleisikseen, ja valtaukset jatkuivat. Turistit ovat karttaneet Zimbabwea, ja sen yli 13 miljoonaa asukasta kärsivät taloudellisesta syöksykierteestä, joka on syventynyt koko 2000-luvun.

Viime vaalit Mugabe on voittanut epärehellisin keinoin.

Mugaben suosion salaisuus

EU ja Yhdysvallat ovat kieltäneet Zimbabwen johdolta pääsyn alueilleen. Lisäksi monet länsimaat ovat vaatineet Mugabea luopumaan vallasta edellytyksenä kymmenien miljardien dollareiden apupaketille.

Morgan Tsvangirai

Eteläisessä Afrikassa Mugabe on kuitenkin hyvin suosittu. Hän syyttää länsimaita Zimbabwen taloudellisesta tilasta ja oppositiopuolue MDC:tä, etunenässä sen johtajaa Morgan Tsvangiraita, Britannian käsikassaraksi.

Afrikan talousmahdilla ja Zimbabwen naapurilla Etelä-Afrikalla on avaimet Zimbabwen poliittisen kriisin ratkaisuun. Sekä maan edellinen presidentti Thabo Mbeki että hänen seuraajansa Kgalema Motlanthe ovat olleet ponnettomia Zimbabwen painostamisessa.

Etelä-Afrikan haluttomuus painostaa Zimbabwea selittyy Mugaben taustalla: hän johti maansa afrikkalaisen väestön itsenäisyyteen 1980, kun Etelä-Afrikka sai odottaa vapaita vaaleja vuoteen 1994. ANC:n johtajille Mugabe on sankari.

Lisäksi Mugabe on parhaita poliittisia puhujia, mitä olen koskaan kuullut. Hänen sanankäyttönsä on ironista, vakuuttava ja usein sivaltavaa. Eikä 84-vuotiaan Mugaben fyysinen kunto osoita minkäänlaisia heikkenemisen merkkejä.

Vallanjako takkuaa taas

Zimbabwessa järjestettiin parlamentti- ja presidentinvaalit maaliskuussa 2008. Ensimmäisellä kierroksella oppositiojohtaja Tsvangirai voitti Mugaben muttei saanut tarpeeksi ääniä välttyäkseen toiselta kierrokselta. Siltä Tsvangirai vetäytyi, koska MDC:n kannattajiin kohdistettu väkivalta kävi hänen mukaansa sietämättömäksi. Mugabe valittiin uudelleen presidentiksi ilman vastaehdokasta.

Parlamenttivaaleissa MDC sai kuitenkin enemmistön.

Syyskuussa 2008 Mugabe taipui maassa riehuneiden epätavallisen voimakkaiden mielenosoitusten vuoksi tekemään vallanjakosopimuksen Tsvangirain kanssa. Se ei näytä johtavan Mugaben osalta käytännön toimiin todellisen demokratian luomiseksi.

Investoijat odottelevat parempia aikoja

Mugabe on uhannut nimittää hallituksen ilman opposition tukea. MDC voi kuitenkin enemmistöparlamenttinsa turvin halutessaan lamaannuttaa parlamentin toiminnan.

Tuoreen sopimuksen mukaan uudet ministerit vannovat virkavalansa 13. helmikuuta. Salkkujakoa tarkistettaisiin kuuden kuukauden kuluttua.

Samalla kun epävarmuus Zimbabwessa jatkuu, sijoittajat odottelevat vakaampia aikoja. Zimbabwen keskuspankin neuvonantaja Eric Bloch sanoo Africa Report -lehdessä, että eräät monikansalliset yhtiöt olisivat valmiit sijoittamaan keskipitkällä aikavälillä Zimbabween kolme miljardia dollaria (2,2 mrd. euroa) nopeasti kriisistä toipuville talouden aloille. Näitä olisivat muun muassa matkailu, viljely ja kaivostalous.

Lue myös:

    Uusimmat