Alkuvuonna 1999 Suomen painimaajoukkueen Colorado Springsin -leirin päätteeksi päävalmentaja Hein Pölluste yllätti painijat vaatimalla heitä aamulenkille, vaikka oli luvannut vapaapäivän.
Edellisiltana viihdeiltaa viettäneet painijat vääntäytyivät yksi kerrallaan krapulaisina ylös sängyistään ja juoksemaan. Paitsi yksi.
– Myhii, lähep lenkille, virolainen päävalmentaja karjui käytävällä.
Myhi eli Marko Yli-Hannuksela käänteli aikansa kylkeään, kunnes sai tarpeekseen ja alkoi karjua takaisin päävalmentajalle.
– Myhi ei lähep! Myhi on maailmanmestari, Yli-Hannuksela huusi.
Eikä juossut. Painin EM-voittajan Jarkko Ala-Huikun kirjoittamassa ja tänään julkaistussa elämäkerrassa Marko Yli-Hannuksela - Master Sporta kerrotaan muitakin anekdootteja, jotka piirtävät kuvan oman arvonsa tarkasti tunteneesta mestaripainijasta.
Myös elämäkerran alaotsikko on peräisin tällaisesta anekdootista. Tammikuussa 2008 muut maajoukkueleirin painijat olivat kokoontuneet talkoilla purkamaan Pajulahden väliaikaista harjoitusmolskia, kun Yli-Hannuksela jo ajoi partaansa omassa huoneessaan.
Kun Ala-Huikku kysyi, miksei Yli-Hannuksela osallistunut talkoisiin, ilmoitti seitsenkertainen arvokisamitalisti olevansa Master Sporta. Kyseessä on entisessä Neuvostoliitossa ansioituneimmille mestariurheilijoille jaettu arvonimi.
"Poikkeuksellisen räjähtävä"
Yli-Hannuksela on 1990-luvun alusta lähtien menestynein suomalaispainija seitsemällä arvokisamitalillaan. Kun hänen elämäkertansa on kirjoittanut painin viiden vuoden takainen Euroopan mestari, täytyy kirjoittajan tietää mikä erotti Yli-Hannukselan muista painijoista.
– Poikkeuksellisen räjähtävä, Ala-Huikku sanoi elämäkerran julkistamistilaisuudessa Helsingissä.
Tuota räjähtävyyttä kutsuttiin painipiireissä lyöntiherkkyydeksi. Sen turvin Yli-Hannuksela paiskoi vastustajiaan erityisesti mattopainissa.
Yli-Hannuksela oli yksi sarjansa (74 tai 76 kiloa) vahvimmista painijoista. Hän veti rinnalle 140 kiloa ja nosti syväkyykystä parisataa kiloa, mutta hänen oma näkemyksensä parhaasta valtistaan poikkesi Ala-Huikun mielipiteestä.
– Tahtotila, Yli-Hannuksela sanoi.
"Helpotus kun eteiseen ilmestyi tytön kengät"
Ehkä räjähtävä voima oli seurausta tahdosta. Nuorukaisena Yli-Hannukselan omistautuminen harjoittelulle oli niin täydellistä, että painijan äiti Marketta oli huolissaan poikansa sosiaalisen elämän puutteesta. Yli-Hannukselan nuoremmat sisarukset epäilivät isoveljeään homoseksuaaliksi, kun tätä ei kiinnostanut tyttöjen perässä juokseminen.
– Kyllä me oltiin helpottuneita, kun eteiseen ilmestyi ensimmäiset tytön kengät. Eikä ne olleet Gitan kengät, Marketta Yli-Hannuksela hymyili poikansa vaimon Gitan suuntaan.
Harvinaislaatuista oli myös se, miten pitkään Yli-Hannuksela välttyi leikkauksilta loukkaantumisalttiissa lajissa. Ensimmäiseen leikkaukseensa hän joutui vasta 30-vuotiaana.
– Minusta ainoa syy siihen oli oikeanlainen harjoittelu. Tehtiin oikeita asioita oikeaan aikaan, Yli-Hannuksela sanoi.