Toivo Pohjala paini Pariisin olympialaisissa vuonna 1924. Hänen lapsenlapsensa Tapani kertoo nyt, millainen seikkailu isoisän kilpailumatka oli ja kuinka isoisä ystävystyi Paavo Nurmen kanssa.
Painija Toivo Pohjala kuului Suomen olympiajoukkueeseen sata vuotta sitten.
– Isoisäni oli jo kolmekymppinen, kun hän aloitti painin. Maatilan työt olivat vieneet mieheltä liikaa aikaa, MTV Uutisten eläköitynyt uutispäällikkö Tapani Pohjala kertoo.
Maatilan isäntä osoittautui painimolskilla nopeasti varsin lahjakkaaksi yksilöksi ja oli ehdolla jo vuoden 1920 Antwerpenin kesäolympialaisiin. Ratkaisevat karsintaottelut eivät kuitenkaan sujuneet toivotulla tavalla ja Toivo jäi lopulta varasijalle.
Kaksi vuotta myöhemmin Pohjala otti kreikkalais-roomalaisen painin raskaansarjan MM-pronssia. Kansainvälisen tason menestystä seurasi kaksi SM-kultaa ja näin tie Pariisiin oli auki.
Kohti Pariisia
Suomen olympiajoukkueen matka Ranskan pääkaupunkiin ei käynyt aivan käden käänteessä.
– Osa meni Turusta laivalla Tukholmaan, ja sieltä junalla Pariisiin. Toiset puolestaan suuntasivat laivalla Saksaan, josta matka jatkui raiteita pitkin kisakaupunkiin. Matkat kestivät viikon verran.
Kohteeseen saavuttuaan suomalaisurheilijoita ei keskustan hälinä houkutellut. Majapaikka löytyi seesteiseltä huvila-alueelta.
– Ensi töikseen he tekivät olonsa kotoisaksi ja rakensivat pihalle saunan, Tapani kertaa.