Lastataan tankoon reilusti päälle 200 kiloa rautaa. Asetutaan sen alle penkille selälleen. Lasketaan tanko rinnalle, ja nostetaan se suorille käsille ylös.
Vähissä on joukko, joka temppuun moisella kuormalla pystyy. Porukka kutistuu entisestään, todella marginaaliseksi, kun suoritus tehdään ilman maasta saatavaa tukea.
Alaraajahalvaantuneena syntynyt Aleksi Kirjonen, 31, on yksi harvoista kerhon jäsenistä. Hän penkkipunnersi vastikään uudeksi saliennätyksekseen 217,5 kiloa.
Rajoitteet vain omassa päässä
0:50Aleksi Kirjonen on sanonut, että vaikka hän on pyörätuolissa, se ei tarkoita, että pitäisi jättää adrenaliiniryöppyjä kokematta.
Kirjonen on elänyt todeksi käyttämäänsä sanontaa "rajoitteet ovat vain omassa päässä". Extremetempauksista nauttinut porvoolainen on muun muassa tehnyt ensimmäisenä eurooppalaisena henkilönä takaperinvoltin pyörätuolilla. Hän on myös toteuttanut pyörätuolilla uimahypyn viidestä metristä veteen todennäköisesti ensimmäisenä alaraajahalvaantuneena.
2010-luvun alkupuolella mieheltä nähtiin mainetekoja parayleisurheilijana. Kuulantyönnöstä tuli MM-pronssia, keihäänheitosta Euroopan mestaruus sekä EM-pronssi ja kuulasta kaksi EM-pronssia. Kirjonen kilpaili myös Lontoon paralympialaisissa 2012.
Kirjonen havitteli kuulasta paralympiakultaa oltuaan maailmanrankingin ykkösenä vuosien 2013–14 vaiheilla, mutta ennen Rio de Janeiron vuoden 2016 kisoja suomalaisen luokka poistettiin lajista ja hänen menestysmahdollisuutensa haihtuivat. Se oli Kirjoselle kova paikka.
Hän päätti kilpauransa eikä ennen tätä vuotta tositoimiin kilpaurheilussa palannut, vaikka on ollut kauan aktiivisesti harjoittelemassaan penkkipunnerruksessa kansainvälisen tason tekijä ja monet ovat kyselleet miestä penkkikisoihin mukaan.
Syyskuussa Kirjonen julkaisi videon uudesta saliennätyksestään: hän penkkipunnersi raakana roimat 217,5 kiloa – ilman jaloista maasta saatavaa tukea, joka auttaa suorituksessa parhaimmillaan jopa muutaman kymmenen kiloa.
Kuorma nousi väkivahvasti ylös, ja Kirjonen arvioi, että 2,5 kiloa olisi voinut olla varojakin. Aiemman 215 kilon ennätyksensä hän oli tehnyt edeltävänä vuonna.
Vielä kohti arvokisoja?
Kirjosen elopaino pyörii vähän päälle sadassa kilossa, mutta hän pohtii, että voisi pudottaa sitä muutamalla kilolla, jotta voisi kilpailla paravoimanostossa eli penkkipunnerruksessa 97-kiloisten sarjassa.
Miehen voimilla voitaisiin olla korkealla parakisoissa, mutta:
– Kyllä yleisurheilu-uran päätös on syönyt ja katkeroittanut paljon paralympiapuolta kohtaan. On ollut asenneongelma, enkä ole halunnut toista kertaa lähteä toista kertaa ottamaan turpiin siltä puolelta, Kirjonen sanoo.
– Joku voi sanoa, että puhutaan vain urheilusta tai vammaisurheilusta, mutta kyllä siinä henkilökohtaisella tasolla isot unelmat menivät murskaksi.
Toisaalta Kirjonen voisi saavuttaa uusia unelmia ja saada iloisia muistoja. Hän haluaisi päästä kisaamaan penkissä "terveenä ja omilla ehdoilla" ja kokee, että hänellä olisi penkkipunnerruksessa annettavaa.
– Kyllä minä uskon, että minut tullaan vielä penkkikisoissa näkemään. Se on bucket list -homma minulle. Kyllä pitäisi käydä yhdet penkkikisat ainakin ottamassa ja ehkä tosissaan muutama vuosi vielä kisata.
Jordanian Abdelkareem Khattab teki Pariisin paralympialaisissa 97-kiloisten sarjan maailmanennätykseksi 270 kiloa ja on Kirjosen sanoin "järkyttävän ylivoimainen", mutta hänen jälkeensä on tasaista. Hopea- ja pronssisija irtosivat Pariisissa 229 ja 228 kilon tuloksilla, ja nelossija tuli 218 kilolla. Serbian Petar Milenkovic penkkasi parhaana eurooppalaisena 215 kiloa.
– Eivät ne mitalisijat ihan mahdottomia paralympiapuolellakaan olisi, ja kyllä se ajatuksena polttelee omassa päässä, että EM-kisatasolla voisi taas kultaa ottaa, jos kaikki menisi unelmasti, Kirjonen tuumii.
– On tietysti eri asia ottaa salilla tulos kuin kisapenkkipunnerrus, jossa on tiukat kriteerit.
Penkkikisoihin mahdollisesti ensi vuonna
Penkkipunnerrusta priorisoivasti kolme–neljä kertaa viikossa saliharjoitteleva Kirjonen on Suomessa parapenkkaajista tällä erää omaa luokkaansa. Kotimainen kärkinostaja Harri Kauppila on penkkipunnertanut alle 88-kiloisissa kilpailuoloissa 188 kiloa.
Kirjosen penkkitulostasolle väkevää vertailupohjaa antaa, että dopingtestauksen alla toimivan Suomen Voimanostoliiton tilastoima Suomen ennätys 105-kiloisten vammattomien miesten sarjassa on Joni Tajakan 232,5 kiloa.
Kirjonen pohtii, että hänellä itsellään on yhä kehittymisen varaa. Hän väläyttää, että voisi debytoida penkkikilpailuissa mahdollisesti ensi vuonna, mutta ei lyö mitään lukkoon.
"Pyydettiin ja käskettiin"
Aleksi Kirjonen palasi äskettäin vuosikausien tauon jälkeen kilpatoimiin.Jani Roponen
Yhden huomattavan askeleen Kirjonen vastikään jo otti. Hän palasi voitokkaasti kilpatoimiin Suomen ensimmäisessä soveltava vahvin -kisassa, jonka Suomen Paravoimailijat ry ja voimamieslegenda, kaksinkertainen maailman vahvin mies Jouko Ahola, järjestivät Hämeenlinnassa marraskuun alussa.
Kirjonen veistelee suunnanneensa kilpailemaan, kun "pyydettiin ja käskettiin".
– Suomen Paravoimailijat ry on tehnyt tosi hyvää työtä voimailun edistämisessä myös liikuntarajoitteisten ja soveltavan ryhmille, ja sieltä tuli viestiä, että voisit lähteä mukaan. Ensimmäisen kerran minulle noista kisoista mainitsi oma pikkuveli, ja hänkin sanoi, että sinä voisit mennä niihin.
Kisapoltetta vuosien varrella kokenut Kirjonen halusi olla tukemassa arvostamaansa toimintaa ja ajatteli, että ensimmäisen kerran järjestetty Suomen soveltava vahvin olisi hyvä matalan kynnyksen kilpailu paluulle.
– Suomessa ei ole niin paljon soveltavalla tai parapuolella porukkaa, jotka olisivat voimailleet tosissaan. Ajattelin, että olisi kiva lähteä haastamaan itseäänkin.
Voittoisa paluu
Soveltava vahvin -kilpailu koostui viidestä lajista: viikinkipunnerruksesta, lastauksesta, jossa viisi palloa nostettiin riman yli, ruorihinauksesta, jossa hinattiin ruoria pyörittämällä mönkijää, krusifiksista, jossa pideltiin kahta laukkua, ja Herkuleen otteesta, jossa vaadittiin puristusvoimaa.
Lajit olivat tulleet tietoon muutama viikko ennen kisoja, eikä niihin ehtinyt erityisesti suuremmin valmistautumaan.
– Vaikka lähdin ihan kokeilumielessä, kyllä minä myönnän, että sen verran kisahenkeä heräsi, että huomasin aamulla, että jännittää. Oli koko ajan mielessä, että haluan pärjätä siellä, Kirjonen kertoo.
Vaikka häntä oli pari viikkoa ennen kisoja vaivannut jännetuppitulehdus, Kirjonen voitti seitsemän miehen kesken käydyn mittelön oltuaan paras neljässä lajissa ja sijoituttuaan päätöslaji Herkuleen otteessa kolmanneksi. Kirjonen kiteyttää olleensa suorituksiinsa "tosi tyyvyväinen".
– Olin siitä hyvässä tilanteessa, että olin aina viimeinen suorittaja. Veikkaan, että jos en olisi ollut joissain lajeissa, kuten krusifiksissa, viimeisenä suorittajana, en olisi ottanut lajivoittoa. Jos sitä tietoa ei olisi ollut ja joku ei olisi ollut kertomassa koko ajan aikaa, olisin voinut hyvin viisi sekkaa aikaisemminkin lopettaa.
63 sekuntia laukkuja sivullaan pidellyt Kirjonen voitti krusifiksin kolmen sekunnin marginaalilla.
"Kai se enemmän kaduttaa, jos ei ikinä lähde koittamaan"
Kirjosta ei houkuttele lähteä kansainvälistä soveltava vahvin -uraa luomaan. Kirjonen kokee, että paraurheilussa arvostetaan eniten voimanostoa, ja hän korostaa myös, että häntä kiinnostaa kilpailla dopingtestauksen alaisena.
Kirjonen myöntää olevansa kisapaluunsa jälkeen lähempänä myös penkissä kilpailemista.
– Nämä ovat hitaita projekteja välillä, mutta kai se enemmän kaduttaa, jos ei ikinä lähde koittamaan kuin jos lähtee. Pitää päättää, että aikaisemmalta uralta jääneet huonot fiilikset eivät vaikuta, ja on lähdettävä tekemään tätä hyvällä asenteella.
Niin tekemällä voi saada paljon.
– Sitä olen yrittänyt sanoa muillekin, että kun lähtee vain kokeilemaan, saa ehkä uutta intoa ja potkua touhuun. Ei kotisohvalla haaveilemalla ja miettimällä oma juttu toteudu.
