Vuoden isä: "Isyys on tahtokysymys"

Larkela on "aivan vakuuttunut" siitä, että isyys on tahtokysymys.

– Isyys on riippumaton biologisesta, sosiaalisesta tai juridisesta isyydestä. Se on tahtokysymys: tahdonko ryhtyä isäksi? Toinen kysymys on, saanko tilaa isyydelle. Isyyden syntymisen jälkeen olen itse huomannut, ja monet miehet ovat kertoneet, että ne lapset alkavat olla mielessä. Tälläkin hetkellä tiedän suurin piirtein, missä kaikki lapseni ovat, Larkela kuvaa.

– Ajattelen, että Vuoden isän palkinto on samalla kaikille uusperheessä eläville miehille. Tiedän, mitä on olla uusperheen sisällä. Ajattelen, että edustan uusperheen miestä, joka kipuilee isyyden kanssa.

Vuoden isä 2015 -palkinnon saajat

Mika Jokinen on 48-vuotias kahden lapsen isä. Jokinen on avioeron jälkeen elänyt yksinhuoltajatyyppisessä tilanteessa, ja on myös mukana vanhempainyhdistystoiminnassa ja erilaisista luottamustehtävistä. Jokinen myös toimii vanhempainliiton johtokunnan puheenjohtajana.

37-vuotiaalla David Munoz Gonzalezilla on kaksi suomalais-espanjalaista lasta. Hän muutti suomalaisen puolisonsa kanssa Suomeen 2012, ja on vapaaehtoisena järjestänyt espanjankielistä toimintaa lapsiperheille Espoon kirjastossa. Munoz Gonzalez on esimerkiksi opettanut lapsille espanjaa ja itsepuolustusta. Espanjassa hän on toiminut poliisina.

Pekka Larkelalla on kolme biologista ja kolme sosiaalista lasta. Lisäksi hän on toiminut sijaisisänä. 62-vuotias Larkela on ollut mukana Suomen uusperheiden liitto ry:n toiminnassa mukana vuodesta 1996 lähtien ja liikkeen toiminnanjohtajana vuodesta 2000 lähtien.

"Voisimme avata sydämiämme enemmän"

Isyys herkistää ja koskettaa. Larkelan mukana suomalaismiehet ovat tunteellisia.

– On myytti, ettei mies pukahda ja puhu. Tämän päivän miehet ovat paljon hoitavampia kuin oma isäni oli, Larkela sanoo.

Myös espanjalainen David Munoz Gonzalez myöntää tunteiden näyttämisen. Miksei myöntäisi – espanjalaisiahan kuvataan usein tummiksi ja tulisiksi!

– Olen espanjalainen. Näytämme tunteita koko ajan, joskus liikaakin! Mielestäni sanonta suomalaisista, jotka eivät näytä tunteitaan, ei ole totta. Voisimme tietysti avata sydämiämme enemmän erityisissä ja arkisissakin tilanteissa. Voit olla luonnollinen oma itsesi joka päivä, kaikkien kanssa. Yritämme usein olla niin kohteliaita, koulutettuja ja kunnioittavia, että unohdamme olla omia itsejämme, Munoz Gonzalez pohtii.

Munoz Gonzalez on elänyt Suomessa kolme vuotta, mutta suomalainen kulttuuri tuli tutuksi jo vuonna 2001, kun hän opiskeli Lappeenrannassa. Suurin yllätys Suomessa oli se, mitä uuteen kulttuuriin muuttaminen teki mielelle.

David Munoz Gonzalez ottaa vastaan Vuoden isä -palkinnon.

– Suurin yllätys oli matka omaan itseeni. Suomi antoi minulle mahdollisuuden tehdä elämäni paras matka, siis matka itseeni. Tunnen itseni, tiedän, mitä haluan. Tällä matkalla olen edelleen, Munoz Gonzalez kuvaa.

Hän kuvaa Suomea upeaksi maaksi, joka antaa mahdollisuudet kaikkeen – vaikkapa Vuoden isä -palkinnon saamiseen.

– En pidä itseäni vuoden isänä. On paljon upeita isiä, jotka myös voisivat olla täällä saamassa palkinnon.

Munoz Gonzalezilla on kaksi pientä lasta. Heitä hän kiittää joka päivä.

– Kiitän heitä joka päivä jokaisella ajatuksellani. Jokaisella hymylläni. Minulle erityinen hetki on vain olla lapsen kanssa sängyllä, lukea hänelle kirjaa. Tai olla vauvan kanssa. Se on upeaa. Katson heitä joka päivä, ja he katsovat minuun. Se on paras lahja.

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.