Nimilautakunnan sihteerin Juhani Ketomäen mukaan suurin osa sukunimensä vaihtavista haluaa käyttöönsä suvun vanhan nimen.
Nimilautakunnan sihteerin Juhani Ketomäen mukaan oikeusministeriön alainen nimilautakunta saa käsittelyynsä vuosittain noin 900 hakemusta, jotka koskevat sukunimen vaihtamista.
– Ehkä noin kolme neljäsosaa näistä tapauksista on sellaisia, että halutaan ottaa käyttöön suvussa oleva vanha nimi. Näissä tapauksissa pelkästään tutkitaan, onko todisteita siitä, että kyseessä on vanha suvun nimi, Ketomäki sanoo.
Sukunimen erikoisuus tai hyväksyttävyys riippuu Ketomäen mukaan myös siitä, missä päin Suomea ollaan.
– Sukunimi Sikiö on hyvä esimerkki siitä, että täällä etelässä se saattaa kuulostaa tahattoman koomiselta, kun taas siellä missä heitä on paljon, se on nimi siinä missä jokin muukin, Ketomäki toteaa.
Ketomäen mukaan ihmisten syyt vaihtaa sukunimeään ovat useimmiten subjektiivisia. Toiselle kelpaa hyvin sellainen nimi, jota joku toinen ei halua käyttää.
– Joskus on kyseessä ihan neutraali nimi, joka äkkiseltään kuulostaa siltä, ettei siinä olisi mitään pahaa. Mutta silti joku voi kokea tämän nimen negatiivisena, Ketomäki kertoo.
Ketomäki ei usko, että sukunimeä vaihdetaan kevyin perustein.
– Eihän nyt kukaan vaihda sukunimeä huvikseen, aina siitä tulee kuitenkin jotakin haittaa.