Vanhan musiikinystävän sydän läikähtää, kun kaupan levyhyllystä löytyy taas vinyylipainoksina 70-luvun suomalaisia klassikoita: Wigwam, Juice Leskinen, Rauli Badding Somerjoki, Pelle Miljoona…
Kotimainen musiikkibisnes taistelee lamaa vastaan nyt kulttuurihistoriaa vaalimalla. Vinyylilevyjen myynti kasvoi viime vuonna Suomessa 50 prosenttia ja sama suuntaus jatkuu.
Hienot arkistot eivät pelasta bisnestä
Mitä tarkoittaa 50 prosentin kasvu vinyylimyynnissä. Totuus on kansitaiteen äärellä tyly: 48 000 kpl vuonna 2012, viime vuonna 72 500. Vinyylin osuus on kaksi prosenttia koko ajan laskevasta kokonaismyynnistä.
Levyjen kappalemyynti putosi viime vuonna vuoden 2012 luvuissa 1 miljoonalla kappaleella: 4,6 miljoonasta 3,6 miljoonaan. Rahassa tuli pudotusta 29,6 miljoonasta eurosta 26 miljoonaan.
Suuri muutos on tapahtunut tänä vuonna – digitaalinen kauppa on jo yli puolet kaikesta, mutta se vain ei vielä riitä paikkaamaan laskua. Vinyylien julkaisu on merkki vanhan musiikin pysyvästä arvosta. Se on kulttuurihistorian vaalimista, jolla houkutellaan kansaa kauppaan, mutta bisnestä se ei todellakaan oikaise.
Tappiomieliala syrjään!
- Mollivoittoistahan tämä on ollut. Eihän vinyylin kasvu alaa tietenkään pelasta, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia. Haluamme tällä kampanjalla muistuttaa tarjonnan laadusta ja monipuolisuudesta. Musiikin rakastajana ainakin minä tappelen vastaan niin kauan kuin näissä hommissa keikun, hymähtää uudelleenjulkaisuista Universal-yhtiössä vastaava päällikkö Jari Halenius.
Haleniuksen mukaan ensimmäiseksi pitäisi päästä eroon alaa vaivaavasta tappion mielialasta, josta tulee kierre.
- Myyntipaikat vähenevät, kun kauppiaat alkavat uskoa hokemaan, että ”cd-levy kuolee ja musiikki striimataan vain netistä”. Sitten asiakkaat eivät tule kauppaan, koska ”eihän sieltä löydä enää musiikkia, vaikka haluaisi”.


