Vihdin poliisimurhan esitutkinta-aineisto kertoo dramaattisen tarinan siitä, kun Länsi-Uudenmaan poliisit yrittivät ottaa Jorma Nyforsin kiinni myöhään perjantai-iltana 17. kesäkuuta 2016.
Hätäkeskus sai kello 20.53 ilmoituksen Vihdissä Nurmijärventie 599:ssä tapahtuneesta ampumisesta. Jorma Nyforsin epäiltiin ampuneen sukulaispoikansa ajamaa traktoria.
Ensimmäinen partio saapui paikalle 22 minuuttia hälytyksestä. Sää oli sateinen. Poliisi eristi alueen.
Poliisimiehet pukivat maastopuvut ja laittoivat raskaat suojaliivit ylleen.
Koirapoliisi kuvasi näkymää talon takana sijaitsevasta metsiköstä. Matkaa talolle oli 80 metriä.
– Sälekaihtimet olivat kiinni näissä kahdessa ikkunassa ja talo oli ihan pilkkopimeä, emme nähneet minkäänlaista liikettä siellä talossa.
Poliisit yrittivät käskyttää Jorma Nyforsia ulos talosta.
– Kun puhelimella ei saatu yhteyttä, aloitettiin käskyttäminen. Minä käskytin huutamalla, yksi poliiseista kertoi.
– Käskytin pitkän tovin; "asunnossa olijat, yksitellen kädet näkyvillä ulko-ovelle, täällä on poliisi, poliisi on varautunut voimakeinojen käyttöön." Tätä mantraa toistin useampaan kertaan. Edelleenkään ei ollut mitään havaintoja – ei liikettä, ei valoja tai vastaavaa kohdeasunnosta.
Toimintaryhmä taloon
Tilanne heikkeni poliisin näkökulmasta, kun ilta pimeni. Sade jatkui. Kello 23.29 toimintaryhmä siirtyi talon pääovelle.
Tarkoituksena oli saada Nyfors antautumaan. Aseenkäyttö oli sallittu vain, jos joku oli vaarassa.
Poliisit etenivät talon ovelle.
– Käskytettiin uudestaan. Edelleenkään ei saatu mitään havaintoja siitä, että kukaan olisi ollut sisällä. Tässä vaiheessa tuli päätös, että ovi murretaan auki kokonaan, jotta saisimme paremman näkymän asunnon sisätiloihin, yksi poliiseista kertoi.
- Aseissamme on kohtuullisen tehokkaat valaisimet, eli valaisimme niillä asunnon ikkunoita, saadaksemme jonkinlaisia havaintoja mahdollisista kohdehenkilöistä. Mitään havaintoja asunnossa olijoista ei kuitenkaan tehty.
Äkisti tilanne muuttui.
– Kun murtautuminen alkoi, havaitsin, että sisällä asunnossa vilahti naisihminen yöpaidassa.
Hän liikkui minusta katsottuna oikealta vasemmalle. Sen verran ehdin nähdä naisen kasvoja, että hänellä oli kasvoillaan mielestäni järkyttynyt katse.
Asunnossa ollut Jorma Nyforsin vaimo oli käynyt ulkoeteisessä. Murtautuminen keskeytettiin ja käskytystä jatkettiin.
Murtautuminen jatkuu
Kello 23:32 toimintaryhmä sai yleisjohtajalta luvan jatkaa ulko-oven murtamista.
– Murtamisen seurauksena oven lukitus antoi periksi. Ovi ei "rämpsähtänyt" auki, vaan ainoastaan lukitus petti, ja itse ovi jäi vielä kiinni, poliisi kertoi.
Keittiön ikkunasta sisään katsonut poliisi näki miehen.
– Kun vääntörauta oli lyöty siihen oven väliin ja oven auki vääntäminen alkoi, sain itse havainnon siitä oviaukosta, että sinne tulee mies ovelle. Ilmoitin siitä välittömästi sanomalla, että "mies tulee ovelle, mies tulee ovelle", jonka joku jollain tavalla kuittasikin.
Kärkimies oli menossa jo sisään.
Ammunta alkaa
– Siirryin kilven kanssa oviaukolle, kärkimies kertoi.
– Avasin kuistin oven ja asetuin oviaukolle siten, että kilpi oli vasemmassa kädessäni ja ase oikeassa. Olin varautunut aseen käyttöön.
– Muistikuvani mukaan, ollessani oviaukossa, käskytin sisällä ollutta naista. Samanaikaisesti minusta suoraan edessä, n. 3- 4 metrin päässä asunnossa sisällä heilahti ovi ja esiin tuli mies, joka ampui minua kohti.
– Tajusin, että mies ampuu minua kohti, ammuin aseellani kohti minua ampuvaa miestä yhden laukauksen. Tarkoituksenani oli ampua myös toinen laukaus, mutta ollessani ampumassa toista laukausta, tunsin, että oikeaan käteeni, kyynärpään kohdalle osui. Tunsin vihlaisun ja samalla ase putosi kädestäni.
Poliisin ampuma laukaus meni ohi. Todellisuudessa mies ampui kolmasti. Kerran kohti ja kaksi kertaa alaviistoon. Nyfors oli ampuessaan seissyt ulkoeteisestä olohuoneeseen johtavan käytävän varrella olevan avoimen wc-oven takana.
– Ampumallani luodilla ei näyttänyt olleen mitään vaikutusta mieheen, vaan hän jatkoi ampumista.
Yksi poliiseista huusi radioon ”laukauksia, laukauksia”.
Toimintaryhmä sai käskyn ottaa irti. Murtamiseen osallistuneet hakeutuivat suojaan talon eri kulmille. Osuman käteen saanut lähti kohti tietä.
Kaoottinen tilanne
Yksi poliiseista näki Nyforsin.
– Tuulikaapissa oli pitkähiuksinen tumma hahmo, jolla oli kädessään pitkä ase, mielestäni rynnäkkökivääri. Kytkin asevalon päälle ja hän ampui minua kohti. Ammuin ainakin kerran kohti häntä.
Nyfors ampui takaisin ja poliisi vetäytyi parempaan suojaan.
– Hirveä tulitus, kovia paukkuja, ikkunan helinää, todella paljon, kymmeniä laukauksia, kipinäsuihkuja, yksi talon takana ollut poliisi kuvasi.
Haavoittunut poliisi pääsi tien varteen ja ilmoitti radiolla tilanteensa.
Koirapoliisit olivat tulleet metsästä lähemmäksi taloa. He suojautuivat ojaan.
– Tuntui että oltiin helvetin kauan siinä ojassa. Satoi niin paljon vettä, että se oja täyttyi enemmän ja enemmän, ja kun mä siinä ojan pohjalla istuin, niin minulla virtasi vesi vyötärön yli.
– Siinä oli aaltopelti juuri siinä kohtaa, niin pelkäsin, että jos liikun, pelti paukahtaa ja sitten se ainakin kuulee missä me ollaan. Yritin olla ihan liikkumatta siinä, koko ajan ase kädessä.
Toinen poliisi oli myös löytänyt suojan.
– Tässä vaiheessa aloin kuuntelemaan radiosta, mitä tietoja kohteesta saadaan. Keskinen oli tehnyt havainnon, että se ase on rynnäkkökivääri, hän ilmoitti siitä, sen muistan.
Poliisimiehen kuolema
Tomi Keskinen oli vaativan tilanteen ryhmän ensiapumies. Hän ilmoitti radiossa tulevansa auttamaan käteen osuman saanutta poliisia.
Toinen poliisi näki tilanteen läheltä.
– Samalla hetkellä Keskisen Tomi lähtee siitä, jostain itsestäni nähden takavasemmalta, poistuu selkä siihen päin juosten tämän niityn yli.
– Ollessani siinä kohottautuneena näen, että Keskinen juoksee ja että se mies ampuu siitä ikään kuin meitä kohti. Alkoi olla jo hämärää ja huonot olosuhteet, mutta olen arvioinut, että etäisyys Keskiseen oli tässä vaiheessa noin 15 metriä, ei varmaan paljon heitä siitä oikeasta matkasta.
– Laukausten aikana näen, että Keskinen kaatuu. Ajattelin ensin, että Keskinen maastoutuu siihen heinikkoon, mutta saman tien kaatumisen jälkeen Keskinen huutaa, että "Tomppaan osui, Tomppaan osui".
– Maastouduin itse takaisin ja lähdin ryömimään sitä ojaa hieman eteenpäin ajatuksena vaan, että nyt pitää Tomi löytää sieltä maastosta. Siinä ei ollut muuta näkösuojana kuin heinikko ja siinä piti ryömiä.
Radiossa oli puhuttu, ettei valoja kannattanut käyttää, koska ne vetivät tulta puoleensa.
– Tiesin, että kun siinä heinikossa liikun, niin heinikko heiluu varmasti. Tässä vaiheessa ei vielä ollut täysin pimeää, näkyvyyttä riitti sinne talolle asti.
– Etenin siinä heinikossa ja yritin löytää Tompan. Radiossa pyysin, että hän antaisi jotain merkkiä itsestään, nostaa käden tai jalan ylös, mutta en saanut enää mitään kontaktia.
– Ryömin jonkin aikaa, en tiedä minkälaisen lenkin tein siinä maassa, koska minun oli vaikea suunnistaa suoraan sinne Tompan kaatumispaikalle.
Poliisimies löysi Tomi Keskisen ja totesi tilanteen pahaksi.
Keskinen oli saanut rynnäkkökiväärin luodin selkään suojaamattomalle alueelle. Luoti oli kulkenut vartalon läpi.
Evakuointiyritys
Keskisen luokse päässyt poliisi yritti evakuoida häntä.
– Minä riisuin sitten Tompalta kypärän pois ja yritin etsiä vammakohtaa päästä, en löytänyt.
– Tompalla oli kivääri kaulassa, otin kiväärinhihnan pois kaulasta ja otin suojaliivin kauluksen, että saisin siitä evakuointiremmin esiin. Kaikki tämä piti matalassa tehdä ja minulla oli koko ajan itsellä ase suunnattuna tähän kohdeasuntoon.
– Sen kauluksen kun sain irti ja remmin käteen, niin lähdin selälläni jaloilla polkien vetämään Tomppaa siinä maassa. Siitä ei tullut kyllä yhtään mitään, en tiedä sainko edes metriä siirrettyä Tomppaa.
– Siinä vaiheessa oli jo satanut paljon tai se sade oli alkanut, kun tämä toiminta oli alkanut. Maa oli aivan märkä ja savinen, tuntui että jalat polkee tyhjää enkä saa Tomppaa siitä liikkeelle millään. Kaiken tämän aikaa olin ilmoittanut radioon, että Tomppa tarvii apua ja yritin sitä paikkaa kertoa missä ollaan .
– Totesin, että en saa Tomppaa yksin siirrettyä.
Tomi Keskinen oli jo tässä vaiheessa kuollut.
Ampuminen jatkuu
Nyfors jatkoi ampumista ulkona. Kaikkiaan hän ampui noin 40 laukausta.
Kolme poliisia oli suojautunut talon takakulmalla sijaitsevan asuntovaunun luokse.
– Mies jatkoi vielä ampumista ja aika, mitä sitä ampumista kesti, tuntui tilanteessa pitkältä. Välillä ne laukaukset lähtivät kauempaa, selkeästi toiselta puolelta taloa, missä me oltiin ja välillä ne lähtivät jostain melko läheltä. Se ampuminen ei ollut yhtämittaista, vaan siinä oli välillä taukoja, jolloin ei ammuttu ollenkaan.
Nyfors ampui kohti asuntovaunun luona olleita poliiseja. Yksi poliiseista ampui takaisin.
– Kun mies alkoi ampumaan meitä kohti, ammuin usean laukauksen häntä kohti. Ampumani laukauksen jälkeen, mies alkoi välittömästi ampumaan meitä kohti. Ammuin useamman laukauksen vastarinnan murtamiseksi. En nähnyt kävelikö vai kaatuiko hän kulman taakse. Hän katosi näkyvistäni pääoven suuntaan, ampuja kertoi.
Poliisin ampumia laukauksia oli ainakin viisi. Yksi osui Nyforsin vasempaan kyynärvarteen kulkeutuen siitä vasempaan kylkeen.
Viimeinen laukaus ammuttiin 23.42, kun Jorma Nyfors teki itsemurhan talon kulmalla.
Jähmettynyt tilanne
Talo oli hiljainen ja poliisit pysyivät asemissaan. He eivät tienneet itsemurhasta.
– Siinä oli koko ajan sata lasissa, että se on elossa ja maastossa ja se voi tulla ihan mistä vaan, koirapoliisi kertoi.
Kello 00:18 kaksi poliisimiestä sai evakuoitua elottoman Keskisen niityltä Nurmijärventien reunaan.
Noin tunnin kuluttua saapui paikalle Helsingin poliisilaitoksen valmiusyksikkö Karhun poliiseja.
Nämä käskyttivät Nyforsin vaimon ulos talosta ja kiinteistö tarkastettiin.
Jorma Nyfors löydettiin kotitalonsa pihalta autotallin oven edustalta elottomana 18.6.2016 klo 01:32.
Motiivi jäi epäselväksi
Nyfors ei ollut alkoholin, lääkkeiden eikä huumausaineiden vaikutuksen alainen. Nyforsin internet-selainhistoria tapahtumaillalta ei viitannut itsetuhoisuuteen, eikä osoittanut mitään tiettyä mielialaa.
Hänen aselupansa oli peruutettu maaliskuussa ja Nyforsilla olleet haulikko, revolveri ja pistooli oli otettu poliisin haltuun.
Krp ei saanut selville mistä Nyfors oli saanut rynnäkkökiväärin. Ase oli anastettu Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksen sissikomppanian ampumaleiriltä Jukajärveltä 23.-24.5.1990.
– Sitä en osaa sanoa miksi Jorma on alkanut poliisia kohti ampumaan. Kyseisestä aseesta Jorma ei ole minulle mitään puhunut eikä minulla ole yhtään mitään tietoa mistä ase oli hankittu, Nyforsin vaimo kertoi.
– Jorma ei puhunut minulle mitään, että alkaisi ampumaan tai sen suuntaista hän pyysi minua vain pysymään rauhallisena. Hän oli itse siinä tilanteessa rauhaton, kun se kolistelu, mutta hän kuitenkin tiesi kuka siellä oven takana oli.
– En osaa sanoa miksi Jorma ei ovea avannut, mutta luulen, että yhtenä tekijä on voinut vaikuttaa se, että kun naapuri on soittanut kaikista pienistäkin asioista poliisille ja poliisi on aina tullut ja kun Jorma on itse soittanut poliisille jonkun asian vuoksi niin poliisi ei ole tullut paikalle.
– Tämä on voinut vaikuttaa asiaan yhdessä muiden asioiden kanssa. Muuta käsitystä minulla ei ole miksi näin täytyi tapahtua. Kun tämän illan saisi vielä poistettua, vaimo sanoi.