Veturinkuljettajan hätähuuto: Pitäkää huoli, että lapsenne pysyvät poissa junaradalta!

– Ne eivät onneksi olleet niin sanottuja läheltä piti -tilanteita, eikä kukaan ollut suoraan pomppaamassa junan alle. Mutta minua alkoi huolestuttaa, kun samalle työpäivälle sattui kolme kertaa, että lapsia oli radalla tai tulossa radalle. Ajattelin, että nyt oli liikaa yhdelle työpäivälle, nyt pitää saada porukkaa hereille, Mankinen kuvaa motiivejaan MTV Uutisten haastattelussa.

Radalle hyppimiset tapahtuivat Vantaalla, Hiekkaharjun ja Koivukylän välissä. Viisi vuotta junia ajaneen Mankisen mukaan tällä rataosuudella radalla tai sen lähistöllä näkee usein asiatonta liikkumista. 

– Sitä on pitkin radanvartta, mutta kyllä Etelä-Suomi on yliedustettuna. Tietenkin täällä on myös enemmän junaliikennettä ja ihmisiä ja siksi enemmän myös niitä tötöilijöitä.

Valitettavasti asiaton liikkuminen rata-alueella ei ole ainoastaan vilkkaiden alueiden ongelma.

– Monissa paikoissa selvästi ihmiset ajattelevat, että tämä on se tuttu ja turvallinen reitti, että tästä harvoin junat menevät ohi. Tällaiset ovat myös omanlaisiaan vaaranpaikkoja.

Viimeisin vaaratilanne uudenvuoden yönä

Läheltä piti -tilanteita Mankisellakin on uran varrella ollut.

– Olen ajanut junia viisi vuotta, ja läheltä piti –tilanteita on ollut parikymmentä. Onneksi yhtään alle jäämistä ei ole sattunut, Mankinen kertoo.

Viimeisin vaaratilanne tapahtui uudenvuoden yönä.

– Olimme tulossa Keravalta tyhjävaunujunalla eli ilman asiakkaita Helsingin suuntaan. Tulimme pääradan puolta 160 kilometrin tuntivauhtia, kun Puistolan kohdalla huomasin naisen lampsimassa noin 15-20 metrin päässä junasta.

– En ehtinyt muuta kuin tehdä hätäjarrutuksen ja painaa pillit ja torvet pohjaan. Olin ihan varma, että hän jää alle. Konduktöörit kävivät varmuuden vuoksi maastoakin haravoimassa, mutta onneksi ei ketään löytynyt. 

Miksi junanradalla sitten pompitaan? Mankisen mukaan ainakin aikuisilla kyseessä on monesti selvästi laiskuus.

– Lähdetään oikaisemaan radan yli. Toki sitä nuorisokin tekee, mutta vähemmän.

Yksi ryhmä ratapomppijoista ovat junaan kiirehtivät työmatkalaiset.

– Työmatkailijat, jotka uhkaavat myöhästyä junasta, saattavat viime hetkellä hyppiä radan yli, vaikka kiskojen välissä olisi aitojakin.

Ei nuorisokaan silti veturinkuljettajalta synninpäästöä saa.

– Lapsilla ja nuorilla varsinkin on enemmän ehkä vaaran viehätyksen hakemista, tullaan radalle tai radan läheisyyteen ottamaan selfieitä. Jostain syystä rata näyttää olevan kiehtova ympäristö ottaa kuvia, mutta se on kyllä ihan väärä paikka.

Juna ei pysähdy nopeasti

Veturinkuljettaja Mankinen muistuttaa, että juna ei pysähdy kuin auto, vaan jarrutusmatkat ovat paljon pidemmät.

– Kitka on ihan erilainen renkaan ja asfaltin välillä kuin rautapyörien ja rautakiskojen välillä. Lähiliikenteen uudet junan pysähtyvät toki paljon paremmin kuin vaikka raskaat rahtijunat, joilla pysähtymismatka voi olla jopa liki kahden kilometrin luokkaa.

Myös keli vaikuttaa paljon paitsi jarrutusmatkaan myös näkyvyyteen. Veturinkuljettajan painajainen ovat tummissa vaatteissa radan läheisyydessä pimeällä liikkuvat ihmiset.

– Se vaikuttaa paljon, onko sadetta tai onko pimeää, minkälainen on liikkujan vaatetus ja missä kohdassa rataa ihminen kulkee.

– Ihmistä ei välttämättä huomaa ennen kuin vasta kymmenen metrin päästä. Siinä ajassa ei oikein ehdi muuten reagoida kuin saada käden jarrukahvalle. Tilanne on ohi ennen kun on ehtinyt itse tehdä mitään.

Pahinta Mankisen mukaan radan lähistölle tulevissa ihmisissä on se, että veturinkuljettaja ei voi arvata heidän aikeitaan.

– Kuljettaja ei voi tietää, millä aikomuksilla siellä ollaan: juniako katselemassa vaiko kokemassa jotain vaaran tunnetta.

– Nytkin, kun Svinhufvud-juna tuli, oli eräs vanhempi herra tullut ihan radan viereen. Soitin liikenteenohjaukseen, että taas on asiattomia radalla. Myöhemmin tajusin, että hän oli varmaankin tullut vain katselemaan sitä junaa.

Mankinen korostaa, että radalla ja sen läheisyydessä saa liikkua vain kunnostustöissä olevaa henkilökuntaa. Heilläkin on aina mukana turvamies, joka ei tee kunnostustöitä, vaan jonka tehtävänä on turvata radalla olevia ja varoittaa, kun jostain tulee juna.

Mankinen vetoaa ihmisiin, että kaikki käyttäisivät ali- ja ylikulkureittejä ja noudattaisivat myös tasoristeysopastimia ja turvapuomeja.