Veikka Gustafsson: Löysin ystäväni ruumiin Mount Everestiltä

Lähes kaksikymmentä vuotta sitten koko maailma käänsi katseensa Nepalin Mount Everestille, kun raju myrsky yllätti kaksi kiipeilijäretkikuntaa. Luonnonvoimat vaativat usean kokeneen kiipeilijän hengen.

Myös suomalainen kiipeilijä Veikka Gustafsson oli paikan päällä onnettomuuden sattuessa. Gustafsson palasi vuoden 1996 tapahtumiin, kun 29.5. ensi-iltansa saa Hollywood-elokuva Everest, joka antaa totuudenmukaisen kuvan vuoren tapahtumista.

Onnettomuus ei estänyt Gustafssonia palaamasta vuorelle.

– Olin vuorikiipeilijä, joka tiesi, että tuollainen onnettomuus on mahdollinen. Tiedän suunnilleen ne syyt, miksi niin tapahtui. Kyseessä ei suinkaan ollut huono tuuri, sattuma tai kohtalo, Gustafsson kertoo. 

– Ei tiedostaminen silloin niitä vaikeuksia helpottanut, mutta syiden tietäminen helpotti asian ymmärtämistä. Kun tehtiin tällaisia virheitä, sitä saa mitä tilaa, niin kuin tossa ympäristössä usein tapahtuu, hän jatkaa. 

– Kaikkein vaikeinta oli hyväksyä se, että hyvät kaverit, ketä arvosti ja jollain tapaa ihaili, tekivät tällaisia hölmöyksiä. Me, jotka koitimme jeesata, olimme pettyneitä ja ajattelimme, että mitä menitte tekemään. 

Gustafsson kertoo, että hän lähti kiipeämään vuorelle vain kahdeksan päivää onnettomuuden etsintöjen lopettamisen jälkeen. Retkikunnat lähtivät nousemaan huipulle 10. toukokuuta ja 14. päivänä viimeiset hengissä olevat kiipeilijät saatiin alas. Pelastustoimet loppuivat silloin.

– Lähdin yrittämään huipulle 22. toukokuuta. Löysin ensimmäisenä Scott Fischerin ruumiin pimeässä, aamulla kello neljä. Auringon noustessa meni eteenpäin, Gustafsson muistelee.

– Tiesin, että Robinkin (Hall) ruumis on vielä jossain edessäni. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin fiilis, että tänään ei ole se päivä, kun haluan kiivetä huipulle. Käännyin ympäri ja tulin pois sieltä. 

Gustafsson sanoo ajatelleensa onnettomuuden jälkeen, että hän ei välttämättä kiipeile enää koskaan tuollaisille vuorille. Kuitenkin vuotta myöhemmin hän palasi turmapaikalle. 

– Vuosi tapahtumien jälkeen olin sitten uudestaan siellä ja kiipesin ilman lisähappea huipulle. Homma jatkui, Gustafsson toteaa kylmän viileästi.