Vasemmisto johtaa pian kaikkia Pohjoismaita – tutkija: Koronapandemia korostanut valtiollisen ohjauksen merkitystä

Äärilaidat eivät puhuttele

Julkisen vallan vastuun nostaa esille myös valtio-opin professori Henri Vogt Turun yliopistosta. Hän arvioi, että viime ja tänä vuonna koettu koronapandemia on korostanut valtiollisen ohjauksen tärkeyttä.

– Tämä ei liity mitenkään erityisen valovoimaisiin johtajiin vaan yleisiin näkemyksiin puolueista, Vogt arvioi.

Vogtin mukaan sosiaalidemokraatteja Pohjoismaissa tukevat niiden pitkät juuret. Kun Pohjoismaat arvioidaan useissa eri mittauksissa maailman menestyneimpien yhteiskuntien joukkoon, tämä sataa hyvinvointivaltioita ajaneiden ja rakentaneiden puolueiden laariin.

Vogt arvioi, että puolueita tukee myös se, että ne ovat keskimäärin lähellä poliittista keskustaa, johon suurin osa äänestäjistä lukee itsensä. Toisaalta hän arvioi, että demaripuolueet ovat onnistuneet hyödyntämään kokemusta epätasa-arvosta.

– Demarit ovat onnistuneet tekemään siitä numeroa, että jotkut rikastuvat pohjattomasti samalla, kun toisilla on vaikeaa, Vogt sanoo.

Kannatus jakaantuu useamman kesken

Pääministerien paikoista huolimatta vasemmiston paluu valtaan ei Majanderin mukaan kerro niinkään vasemmistolaisuuden noususta. 

Hänen mukaansa puoluekentän suuri trendi on edelleen sirpaloituminen.

Sama pätee Saksaan, jossa sosiaalidemokraatit on noussut kyselyissä jopa suurimmaksi puolueeksi juuri ennen loppukuussa häämöttäviä liittopäivävaaleja.

Ennen kaikkea asiaan on vaikuttanut kristillisdemokraattien suosion romahdus, mitä Majander luonnehtii viimeisen suuren kansanpuolueen murentumiseksi.

– Demaripuolueet Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa ovat aiemmin tapelleet ennemmin 40 prosentin kuin 25 prosentin kannatuksesta. Siinä mielessä nyt ei ole tapahtunut mitään isoa nousua, hän sanoo.

Majander korostaa lisäksi sitä, että Pohjoismaiden kesken riittää myös eroja. Työväenpuolueiden menestykselle ei ole ollut vain yhtä reseptiä.

Esimerkiksi Tanskassa demarit kiristivät maahanmuuttolinjaansa sen jälkeen, kun puolue kamppaili kannatuksesta oikeistopopulistisen Kansanpuolueen kanssa.

Suomessa perussuomalaiset onkin haikaillut Tanskan tavoitetta nollasta turvapaikanhakijasta. Kokoomus puolestaan tervehtisi ilolla, jos Suomen SDP omaksuisi ruotsalaisen sisarpuolueensa talouslinjan.

Aivan oma tapauksensa on pieni Islanti, jonka parlamentissa riittää uusia puolueita. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, pääministeri Katrín Jakobsdottir ei edusta vanhaa työväenpuoluetta, vaan hän on Vihreä vasemmisto -puolueen historian toinen puheenjohtaja.

Lue myös: Norjan pääministeriksi nouseva Støre on yksi maan rikkaimmista politiikoista

Korvaajaa ei ole löytynyt

Eräs tekijä työväenpuolueiden paluussa valtaan on ollut se, että niiden odotettua korvaajaa ei ole ainakaan vielä löytynyt.

Majanderin mukaan kymmenisen vuotta sitten eräs kysymys oli, nouseeko vihreät edistyksellisen politiikan uudeksi johtopuolueeksi. Asiasta on hänen mukaansa ollut merkkejä, mutta kerrasta toiseen odotus on jäänyt lunastamatta.

Toisaalta myöskään uudet vasemmistopopulistiset liikkeet, kuten Kreikan Syriza, eivät ole nousseet uusiksi johtotähdiksi. 

Oikeistopopulistit ovat nakertaneet myös vasemmiston kannatusta ja vakiinnuttaneet paikkaansa puoluekentällä, mutta pääministeriksi ne eivät ole Pohjoismaissa toistaiseksi yltäneet.

– On isompi joukko keskisuuria puolueita kuin selkeitä johtopuolueita, Majander sanoo.

Vogt huomauttaa, että Pohjoismaissa puoluekentän muutokset kuitenkin kalpenevat Etelä- ja Keski-Euroopan rinnalla, jossa uusia kansanliikkeitä syntyy ja kuolee rivakammin.

– Keski-Euroopassa on aika paljon epäluottamusta hallitsevia kohtaan. Esimerkiksi Ranskassa on aika paljon skeptisyyttä politiikkaan ja hallitsemiseen, Vogt sanoo.