Vanhat sotilassaaret paljastavat salansa yleisölle

Yksi tällainen kohde on Helsingin edustalla sijaitseva Lonna, jonne lautta on vienyt kesän alusta lähtien.

Miinojen varastointipaikkana ja magneettisuuden poistoasemana aikoinaan toiminut Lonna katselee nyt aivan uudenlaista elämää.

– Tällä hetkellä meillä toimii ravintola, terassi ja kahvila. Suurin osa saaren ulko-osista sekä vierasvenelaituri on saatu auki, ja tällä hetkellä rakennustyömaan alla on vanhat miinavarastot, joihin tehdään isompia juhlatiloja, kertoo saarella toimivan yrityksen, Fregatin, toimitusjohtaja Ville Wäänänen.

Lonnan kunnostaminen on iso projekti. Wäänäsen mukaan kaikki työt saarella saataneen päätökseen vasta muutamassa vuodessa.

Suunnitelmissa on saada saarelle myös muun muassa muotoilupajoja, taidenäyttelyitä, yleinen sauna, ehkä saaristolaiskauppakin.

Sotilassaari avautuu hitaasti

Lonna ei ole ainut sotilassaari, josta Puolustusvoimat on luopunut. Komentaja Kari Tapala merivoimien esikunnasta kertoo, että vuoteen 2010 mennessä merivoimat oli luopunut noin 15 saaresta.

– Vähän yli 10 saarta on vielä, mistä tullaan luopumaan, hän kertoo.

Tapalan mukaan saaret avautuvat yleensä lopulta yleisölle, mutta saattavat päätyä yksityisomistukseenkin.

Saarten avautumisprosessi on hidas, sillä vanhojen sotilassaarten kunnostamisessa riittää työtä. Saarten vaaran paikkoja suojataan aidoilla ja vaijereilla. Joissakin saarissa on voinut olla esimerkiksi miinoja.

– Me tutkimme ja raivaamme kohteet, jotta sinne ei niitä räjähtäviä materiaaleja jää maastoon.

Ensi vuonna lisää

Suunitelmissa on avata saaria yleisölle lisää kahtena tulevana vuonna. Avautumassa ovat muun muassa Vallisaari ja Kuninkaansaari Helsingin edustalla.

Lonnan saarella kävijöitä on päivittäin 200:sta tuhanteen. Jotkut helsinkiläiset ovat jo ihastuneet pikkuruiseen saareen.

– Pieni tämä on. Se yllätti, mutta täältä on aika ihanat näköalat. Vähän eri vinkkelistä näkee Helsingin kuin esimerkiksi Suomenlinnasta, sanoo Lonnaan piknikille tullut Anneli Linkoheimo.

– Ja helsinkiläisenä haluaa tietysti tietää kotikaupunkinsa kaikki kolkat, jatkaa Riitta Rantanen.