Väinö Linnan syntymästä on tänään kulunut 100 vuotta. Kouluttamaton puuvillatehtaan työläinen nousi itsenäisyyden ajan tärkeimmäksi kirjailijaksemme 1950-luvulla; ensin Tuntematon sotilas ja sitten kolmiosainen Täällä Pohjantähden alla. Linna oli luonnonlahjakkuus, joka kävi omat koulunsa omin voimin Tampereen kirjastossa, kuvaa Linnan muistelot marraskuussa julkaissut Panu Rajala.
Kun Tuntematon sotilas ilmestyi joulukuussa 1954, Väinö Linna oli kyntänyt raskaita vuosia haaveillessaan oikeasta kirjailijan urasta. WSOY oli julkaissut kaksi hänen ensimmäistä romaaniaan (Päämäärä, Musta rakkaus) ilman kummempaa menestystä. Hänen kolmannen draamansa WSOY hylkäsi.
– Onneksi Linna päätti alkaa kirjoittaa sodasta, josta hänellä oli tuoreita omia kokemuksia, sanoo Linnan tuoreen muistelmateoksen toimittanut Panu Rajala.
Ei tämä menesty, mutta alapää -juttuja siivottava
– Kustantaja oli valmis käsikirjoituksen julkaisemaan, kunhan sitä vähän siistittiin. Kiroilua, alanpään juttuja ja upseerien haukkumista pois. Linna hyväksyi tämän eikä käyttänyt edes sanaa sensuuri.
Kirja tuli julki joulukuun alussa 1954. Jotkut kriitikot kehuivat, jotkut moittivat – Helsingin Sanomat teilasi marisijoiden sotana, vaikka sotilaiden persoonien kuvausta Hesarin kriitikkokin kehui.
Monet upseerit, kansakunnan patsaaksi nostetusta Adolf Ehrnroothista, alkaen pillastuivat. Linna vääristelee ja solvaa!
Linna otti kritiikin tyynesti, koska hän tiesi, mistä kirjoitti. Sotilaat todellakin puhuivat härskejä, myös lotista – ja jopa kuolivat julmasti. Sota ei ollut Linnalle sankaritarinaa.
Ja toisaalta tyyneyttä edisti matka pankkiin. Nopeasti 160 000 suomalaista oli ostanut kirjan.
– Saatoin jäädä tehtaalta vapaaksi kirjailijaksi. Tilipäivät harvenivat, mutta tilit kyllä suurenivat huomattavasti, kuittaili Linna MTV:n muistelohaastattelussa vuonna 1967.
Rajalan mukaan kustantaja ei voinut kuvitellakaan tällaista menestystä – ja tämä oli vasta alkua.
Linna alkoi kirjoittaa heti Täällä pohjantähden alla -eepostaan, jota hän pitää tärkeimpänä työnään.
(artikkeli jatkuu videon alla)
5:00
Pohjantähti syttyi - ja pulina jatkui
– Pohjantähti on paljon laajempi näkemykseni maailmaan. Tuntematon kuvaa vain yhtä asiaa, sotaa. Ehdottomasti Pohjantähti on pääteokseni, sanoi Linna.
Täällä Pohjantähden alla ilmestyi kolmessa osassa 1950-60 -lukujen taitteessa. Se on väkevä suomalaisen yhteiskunnan ja ihmismielen kuvaus 1800-luvun lopulta läpi traumaattisen sisällissodan aina 1950-lun jälleen rakennuksen aikaan. Trilogia on maailmankirjallisuutta, joka viimeistään todistaa Linna kyvyn kuvata ihmismieltä, ihmisen tuntoja ja käyttäytymisen motiiveja.
– Linna kuvaa uskottavan herkästi myös naisten tuntoja. Ei hän ollut lainkaan niin miehinen kirjailija kuin joskus on väitetty, huomauttaa Panu Rajala.
Mutta tutkijoiden ja muun eliitin pulina jatkui kirjojen ilmestyessä.
– Nyt pohdittiin jopa sitä, oliko 1800-luvun lopulla rautanauloja ja taloissa pärekattoja. Että onko Linna varmasti oikeassa, naurahtaa Rajala.
– Ja se kakkososahan varsinaisen rälläkän nosti, kun teemana oli tämä kuuma sisällissota. Linna pärjäsi väittelyissä professorien kanssa hyvin. Hänellä oli valtavasti kirjoja tukevaa taustatietoa. Hän tuumi, että oli valmistautunut hyvin ja tämä taisi yllättää kriitikot.
Torpparin pojan oppimisen ylistys
Rajala muistuttaa, että tämä torpparisuvun poika vailla koulutusta kävi oman korkeakoulunsa Tampereen kirjastossa. Siellä hän istui heti sotien jälkeen ja luki historian, yhteiskuntaopin ja filosofian teoksia saadakseen koulutetut kiinni.
Linna halusi kirjailijaksi – ja hyvin kävi.
Mutta Pohjantähti-trilogian kirjoittaminen otti koville, fyysisesti ja hankisesti.
Rajalan toimittamassa muistelmateoksessa Päivä on tehnyt kierroksensa Linna kuvaa, että hän lähti välillä kadulle katsomaan, onko sen hetkinen maailma olemassa ja totta. Että tuossa on vaatekauppa ja lyhtypylväs ja olen tässä todellisuudessa.
– Linna pelästyi, että hän menettää todellisuudentajunsa ja yhteyden lähimpiinsä, kuvaa Rajala.
Sitten iski sydänkohtaus. Lääkäri sanoi, että nyt stop! Linna eli maanisessa kirjoitusvaiheessa tupakalla ja kahvilla.
Linnan kirjailijan ura päättyi 42-vuotiaana. Pohjantähden jälkeen hän ei julkaissut enää yhtään teosta.
Kirjoitti kaiken - ja siirtyi katsomoon
– Sydänkohtaus pysäytti, se oli ensisijainen syy. Mutta kyllä hän koki myös, että hän ei enää löydä niin merkittäviä aiheita, että niistä haluaisi kirjoittaa, määrittelee Panu Rajala.
Rajala muistuttaa, että Linna kirjoitti edelleen esseitä ja lehtiartikkeleita ja osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Taloudellisesti riippumaton Linna saattoi nauttia siitä, että Tuntematonta sotilasta ja Pohjantähteä alettiin esittää kaikenlaisilla näyttämöillä: elokuvissa, teattereissa ja jopa oopperassa. 1960-luvulla tehtiin jonkin sortin ennätys, kun Tuntematon sotilas oli Pyynikin kesäteatterin näytelmänä yhdeksän kesää peräkkäin!
– Linna kävi katsomossa näytöksen joka kesä, naurahtaa Panu Rajala.
Ja vielä neljä vuotta sitten Tuntemattoman kolmas elokuvaversio Aku Louhimiehen ohjaamana oli ylivoimaisesti vuoden katsotuin kotimainen.
Väinö Linna kuoli 71-vuotiaana keuhkosyöpään huhtikuussa 1992. Hän sai valtiolliset hautajaiset. Hänen teoksiaan on myyty runsaat miljoona kappaletta.