Väinö Linnan syntymästä on tänään kulunut 100 vuotta. Kouluttamaton puuvillatehtaan työläinen nousi itsenäisyyden ajan tärkeimmäksi kirjailijaksemme 1950-luvulla; ensin Tuntematon sotilas ja sitten kolmiosainen Täällä Pohjantähden alla. Linna oli luonnonlahjakkuus, joka kävi omat koulunsa omin voimin Tampereen kirjastossa, kuvaa Linnan muistelot marraskuussa julkaissut Panu Rajala.
Kun Tuntematon sotilas ilmestyi joulukuussa 1954, Väinö Linna oli kyntänyt raskaita vuosia haaveillessaan oikeasta kirjailijan urasta. WSOY oli julkaissut kaksi hänen ensimmäistä romaaniaan (Päämäärä, Musta rakkaus) ilman kummempaa menestystä. Hänen kolmannen draamansa WSOY hylkäsi.
– Onneksi Linna päätti alkaa kirjoittaa sodasta, josta hänellä oli tuoreita omia kokemuksia, sanoo Linnan tuoreen muistelmateoksen toimittanut Panu Rajala.
Ei tämä menesty, mutta alapää -juttuja siivottava
– Kustantaja oli valmis käsikirjoituksen julkaisemaan, kunhan sitä vähän siistittiin. Kiroilua, alanpään juttuja ja upseerien haukkumista pois. Linna hyväksyi tämän eikä käyttänyt edes sanaa sensuuri.
Kirja tuli julki joulukuun alussa 1954. Jotkut kriitikot kehuivat, jotkut moittivat – Helsingin Sanomat teilasi marisijoiden sotana, vaikka sotilaiden persoonien kuvausta Hesarin kriitikkokin kehui.
Monet upseerit, kansakunnan patsaaksi nostetusta Adolf Ehrnroothista, alkaen pillastuivat. Linna vääristelee ja solvaa!
Linna otti kritiikin tyynesti, koska hän tiesi, mistä kirjoitti. Sotilaat todellakin puhuivat härskejä, myös lotista – ja jopa kuolivat julmasti. Sota ei ollut Linnalle sankaritarinaa.
