Petri Forsius, 58, pyörittää vaimonsa Kyllikin kanssa hautaustoimistoa Vantaan Louhelassa. 40 vuotta kestänyt ura on opettanut, miten kuoleman edessä ihminen muuttuu nöyräksi. 

Petri Forsius päätyi jo teini-iässä hautausalalle, kun hänen veljensä perusti 21-vuotiaana oman hautaustoimiston. Forsius sanoo olleensa vasta 13-vuotias, kun hän pääsi veljensä mukaan hakemaan vainajaa. 

– Olin hiihtolomalla Helsingissä alaa silloin opiskelevan veljeni luona ja hänelle tuli poliisiajo eli hänen täytyi hakea ruumis poliisipaikalta. Toimin siinä sitten kolmantena apupoikana, Forsius muistelee. 

Kuolleiden näkemiseen hautausyrittäjä suhtautuukin tyynen rauhallisesti. 

– Vainajan nähdessä aistii heti, ettei henki ole enää läsnä. Samalla on helpompi läheisillekin todeta heidän läheisen todellakin kuolleen, Forsius tuumii. 

Lue myös: THL:n asiantuntija: Ainakin 500 kuollut kausi-influenssaan Suomessa – 200 000 rokotetta roskikseen: "Tuntuu hullulta"

Vaikka hautausyrittäjä vakuuttaa, etteivät työasiat päivän päätteeksi jää kummittelemaan mieleen, osa asiakaskohtaamisista ei unohdu. 

Varsinkin lapsen tai nuoren kuolema herättää hautausyrittäjässä kysymyksen, miksi näin piti tapahtua? 

– Kun puet 8-vuotiaalle pyjaman päälle ja laitat nallen kainaloon ennen arkkuun nostoa, se saa tuntemaan itsensä vaatimattomaksi. Kuoleman edessä täytyy olla aika nöyrä, Forsius toteaa rauhallisesti. 

Elämä on tässä ja nyt 

Forsius on elämänsä aikana järjestänyt useiden hänelle tuntemattomien ihmisten hautajaisia, mutta joukkoon on kuulunut myös läheisiä. Vuosi sitten hän saattoi oman äitinsä viimeiselle matkalle. 

– Elämän lopullisuuden ymmärtää siinä kohtaa, kun henkilökohtainen suhde päättyy. 

Hän uskoo äitinsä hautajaisten kuvastaneen juuri tämän elämää ja persoonaa, mutta samalla vaalien äidin muistoa. 

Forsius painottaakin kuoleman olevan arvokas tapahtuma, jota tulee kunnioittaa. Kuitenkaan ei saa unohtaa, että elämästä tulee nauttia.