Pääministeri Antti Rinne (sd.) linjasi eilen hallituksen kyselytunnilla, ettei Suomi ala suunnitella terroristijärjestö Isisin riveihin lähteneiden 11:n suomalaisen naisen ja heidän 33:n lapsensa evakuoimista. Pakolaislasten parissa työskentelevä psykologi kritisoi hallituksen linjaa. Hänen mukaansa Lähi-Itään lähteneitä tulisi auttaa, sillä Suomessa on siihen hyvää osaamista.
Suomalaiset humanitaariset järjestöt ja lainoppineet ovat viimeisen viikon aikana olleet napit vastakkain kansanedustajien kanssa siitä, mitä niin kutsutuille Isis-naisille ja -lapsille tulisi tehdä.
Nämä henkilöt ovat Suomen kansalaisia, jotka ovat lähteneet terroristijärjestö Isisin kalifaattiin, mutta jääneet sen hajottua Koillis-Syyriassa sijaitsevalle al-Holin pikkukaupungin pakolaisleirille.
Vielä viikko sitten pääministeri Antti Rinne oli sitä mieltä, että leirillä olevia ihmisiä tulisi auttaa jo perustuslain näkökulmasta.
Eilisellä hallituksen kyselytunnilla hän kuitenkin totesi, ettei Suomi aio ryhtyä toimenpiteisiin leiriläisten kotiin saamiseksi.
”Heitä pitää kohdella lapsina, ei potentiaalisina terroristeina”
Pakolaisten kanssa mielenterveystyötä tekevä lastenpsykoterapeutti ja psykologi Ann-Christin Qvarnström-Obrey kritisoi hallituksen linjaa.
Hänen mukaansa Suomella olisi mahdollisuus ottaa Isis-leiriläiset vastaan.
– Heitä on 11 naista ja 33 lasta. Se on aika vähän. Suomesta löytyy hyvää osaamista, jonka avulla heistä voitaisiin pitää huolta.
Qvarnström-Obrey on toiminut pitkään Helsingin diakonissalaitoksella maahan tulleiden vaikeasti traumatisoituneiden lasten ja nuorten kanssa.
Hänen mukaansa ongelman laajuutta ei ole täysin käsitetty.
– ”Isis-nainen” tai ”Isis-lapsi” ovat halventavia termejä. Tällainen leimaaminen kertoo siitä, etteivät poliitikot ole perehtyneet asioihin eivätkä ymmärrä niiden mittakaavaa.
"Ympäristö muokkaa ihmisiä"
Suojelupoliisi (Supo) linjasi alkuviikosta, että Isis-leiriläiset voisivat palatessaan lisätä terrorismin uhkaa Suomessa.
Supon viestintäjohtaja Minna Passi totesi aiemmin, että naisten rooli Isisin toiminnassa on usein liittynyt juuri seuraavan sukupolven kasvattamiseen.
Siksi lapsiinkin on suhtauduttu varauksella.
Qvanström-Obreyn mukaan Suomessa turvallisessa ympäristössä tehtävällä integraatiotyöllä voidaan kuitenkin tehdä paljon propagandan uhrien hyväksi.
– Tietenkin ympäristö muokkaa ihmisiä niin leirillä kuin Suomessa, hän vastaa.
– He ovat ensisijaisesti lapsia, ja sellaisina heitä tulee kohdella. Ei potentiaalisina terroristeina.
Radikalisoitumiseen monta väylää
Terapeutti muistuttaa, että radikalisoitumisen taustalla on useita osatekijöitä. Yksi niistä on lapsen ja vanhemman välinen suhde tai sen puute.
– Leireillä vallitsee usein epätoivo ja epävarmuus. Vanhemmat saattavat jo valmiiksi olla traumatisoituneita, jolloin he eivät pysty olemaan lapsilleen läsnä. Kun kukaan ei ole ylläpitämässä toivoa, antaa lapsikin helposti periksi.
– Ja vaikka vanhemmuussuhde olisikin kunnossa, kokevat lapset leireillä silti hirveitä ja traumatisoivia asioita. Tässä nimenomaisessa tapauksessa onnellista kuitenkin on, että lapset ja äidit ovat saaneet olla yhdessä.
Toivottomuuden tilassa olevat lapset ja nuoret ovat silti otollista värvättävää terroristijärjestöille.
– Hädänalaisen ihmisen toiminta on harvoin selkeää. Häntä ajaa ensisijaisesti halu selviytyä.
Esimerkkejä Suomesta
Qvarnström-Obrey esittää esimerkin Suomen sisällissodasta, missä jopa yksittäisten perheiden sisällä liityttiin vastakkaisille puolille.
– Puolen valinta saattoi riippua vaikkapa siitä, kummat tarjosivat parempaa ruokaa: punaiset vai valkoiset. Jos joku taho tarjoaa apua, niin kyllä sen hädänalainen ihminen myös hyödyntää.
Terapeutti on huolissaan myös siitä, miten tarjota leiriläisille tukea Suomesta käsin.
– Jotta lapset voisivat kokea toivoa, pitäisi vanhempienkin kokea sitä. Ja toivoa syntyy vain silloin, jos joku osoittaa välittämistä. On hirveän vaikea tukea näiden ihmisten vanhemmuutta nyt kun he ovat kaukana leirillä.
”Turvan hakeminen ei ole rikollista”
Hallituksen nuivaa suhtautumista Isis-leiriläisiin on ihmetelty myös lain näkökulmasta.
Esimerkiksi Suomen perustuslain liikkumisvapautta käsittelevän yhdeksännen pykälän mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta kotimaahansa.
Konsulipalvelulaissa taas lukee, että hädänalainen Suomen kansalainen on oikeutettu avustamiseen vieraassa maassa.
Näihin artikloihin vetosivat esimerkiksi suomalaiset oikeustieteilijät Isis-leiriläisten evakuoimista puoltaessaan.
Myös YK:n ihmisoikeuskomissaari Michelle Bachelet on vaatinut valtioita hakemaan Isis-taistelijoiden perheenjäsenet kotimaihinsa.
Pääministeri Rinne kuitenkin katsoi kyselytunnilla, ettei tapaus ole sovellettavissa konsulilainsäädäntöön.
Yhdestä asiasta lastenpsykoterapeutti Ann-Christin Qvarnström-Obrey on kuitenkin Rinteen kanssa samaa mieltä: Jokainen Isisin riveihin lähtenyt ihminen on käsiteltävä erikseen.
– Kyllä nämä ihmiset ovat saattaneet tehdä virheitä, ja varmasti he tietävät sen. Mutta heidän tarkoitusperistään ei pitäisi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ennen kuin he saavat viranomaisilta reilun kohtelun.
Rinnekin totesi puheenvuorossaan, ettei leiriläisten syyllisyyttä rikoksiin ole osoitettu.
– Turvan hakeminen ei ole rikollista, Qvarnström-Obrey muistuttaa.