Yksinhuoltajan arki on usein vaativaa, ja moni unohtaakin huolehtia itsestään. – Usein yhteiskunta rankaisee äitejä siitä, että he pitävät huolta itsestään. Se on vielä enemmän totta vähävaraisille äideille, muistuttaa Sa'iyda.
Sa'iyda Shabazz on yksinhuoltaja. Hänellä ei ole paljoa aikaa itselleen.
Yksinhuoltajan arki on Sa'iydan mukaan usein vaativaa: perheen hyvinvointi ja elatus riippuu yksinhuoltajasta, jolla ei usein ole rahaa huolehtia itsestään.
– Yksinhuoltajaäitinä on vaikeaa löytää rahaa ja aikaa itsestään huolehtimiseen, mutta se on elintärkeää hyvinvoinnille eikä sitä pitäisi hävetä, Sa'iyda kirjoittaa Scary Mommy -sivustolla.
Moni palaa loppuun huolehtiessaan muista
Yksin lapsistaan huolehtiva vanhempi on itse yleensä tärkeyslistansa häntäpäässä, Sa'iyda muistuttaa. Moni polttaa itsensä loppuun huoltaessaan muita.
– En voi edes kuvailla, miten monta kertaa olen unohtanut pitää huolta itsestäni yksinkertaisesti siksi, ettei se tule mieleeni. Mutta viimeisen vuoden aikana olen yrittänyt löytää hetkiä aikaa itsehuollolle, koska ymmärrän, että se tekee minusta paremman äidin, Sa'iyda sanoo.
"On kuin emme ansaitsisi edes kohdella itseämme ihmisinä"
Hän muistuttaa, ettei itsensä hemmottelun tarvitse olla suurieleistä ja kallista.
– Kun olen maksanut kaikki laskut ja varmistanut, että pojallani on kaikkea, mitä hän tarvitsee, rahaa ei koskaan ole paljoa jäljellä minua varten, mutta olen alkanut ottaa hieman tuota ylimääräistä rahaa ja käyttää sitä asioihin, jotka tekevät minusta iloisen, Sa'iyda sanoo.
– Usein yhteiskunta rankaisee äitejä siitä, että he pitävät huolta itsestään. Se on vielä enemmän totta vähävaraisille- ja yksinhuoltajaäideille. On kuin emme ansaitsisi edes kohdella itseämme ihmisinä.
"Ei oikeasti ole kyse siitä, mitä ostan"
Sa'iyda nauttii voidessaan ostaa esimerkiksi hieman jäätelöä tai tavallista laadukkaamman juuston.
– Ei oikeasti ole kyse siitä, mitä ostan. On kyse siitä, että otin aikaa ja ajattelin itseäni, vaikka miten pienen hetken ajan, Sa'iyda kuvaa.
Hän myös varmistaa esimerkiksi sen, että syö lounasta joka päivä.
– Kun huolehdin itsestäni, olen onnellisempi ihminen, ja kun olen onnellinen, poikani on onnellinen. Se, että polttaa kynttilää molemmista päistä, mitä siis teen suurimman osan ajasta, tekee minusta väsyneen ja kiukkuisen ja olen henkisesti loppu. Ja kun olen tuossa mielentilassa, en ole se äiti, joka haluan olla. En ole äiti, jonka poikani ansaitsee.
"Olisin voinut käyttää ne rahat johonkin muuhun..."
Viime vuonna Sa'iyda säästi rahat konserttilippuun, jotta sai viettää illan nauttien ystävänsä kanssa.
– Tarvitsin tuota aikaa poissa kaikesta, ja todellakin ansaitsin sen. Olisin voinut käyttää ne rahat johonkin muuhun tai säästää ne pahan päivän varalle, mutta hyvinvointini ja ihmisyyteni ovat myös arvokkaita. Joten en kokenut syyllisyyttä.
Hän aikoo myös jatkossa huolehtia itsestään ja hankkia itselleen pieniä, nautinnollisia asioita.
– Aion jatkaa itsestäni huolehtimista millä tahansa tavalla, joka minulle on tarjolla, enkä anna yhteiskunnan sinkuille ja vähätuloisille äideille asettamien odotusten tai standardien pidellä minua enää.
"Väitätkö, etteivät köyhät lapset ansaitse syntymäpäiviä?"
Moni on tunnistanut itsensä ja omat syyllisyyden kokemuksensa tekstistä.
– Mitä sitten, että äiti ostaa avustuskupongeilla kakkua... Väitätkö, etteivät köyhät lapset ansaitse syntymäpäiviä? Entä, jos hänen kärryssään on pihvi? Ehkä on vuosipäivä tai syntymäpäivä tai hän sai juuri työn? Se, että tarvitsee apua, ei poista ihmisen ihmisyyttä. Ei ihmisen pitäisi hävetä sitä, hän ostaa pienen herkun tai menee ihanalle illalliselle kuten muutkin ihmiset, Lila Bird Allen muistuttaa Facebookissa.
– Se, että tarvitset apua selvitäksesi ei tarkoita, että sinun pitää pukeutua ryysyihin ja kumarrella nöyränä murusten perään. Olet silti ihminen, jolla on oikeus arvokkuuteen ja ajoittaiseen herkkupalaan elämässä, aivan kuten kaikilla muillakin!
Barbara Bohan Carrollilla on viesti kaikkia vähävaraisia häpäiseville.
– Ah, ja kelle tahansa, joka haluaa häpäistä vähätuloista vanhempaa, joka huolehtii itsestään: et sano mitään, josta vanhempi ei olisi jo haukkunut itseään. Me oikeasti tiedämme, että sen kahden dollarin pitäisi mennä ruokaostoksiin, että kaksikymppisen pitäisi mennä sähkömiehelle tai lapsen silmätutkimukseen, Barbara muistuttaa.
– Me tiedämme. Jos onnistumme vakuuttamaan itsellemme, että ansaitsemme kivan yllätyksen, älä hitto vie pilaa sitä. Me tiedämme jo! Kannamme syyllisyyttä joka hiton päätöksestä, jonka joudumme tekemään.
Lähteet: Scarymommy.com, Facebook.com