Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta on Suomeen syntynyt viime vuosina kymmenkunta uutta lastenvaatemerkkiä. Sosiaalisen median kautta brändien ympärille on syntynyt hypetystä ja vanhemmat odottavat uusia vaatemallistoja kuumeisesti.
Lastenvaateliike Little Copenhagen on juuri siirtynyt uusiin, avarampiin tiloihin Helsingin Töölössä. Täällä on nähty, kuinka uudet vaatemallistot voivat saada vanhemmat sekaisin.
– Meidänkin liikkeestä löytyy muutama merkki, joissa tällaista hysteriaa on havaittavissa, kertoo yrittäjä Jenni Teimonen.
– Usein tiedustellaan jo ennen virallista lanseerausta, mitä on tulossa ja voiko varata ja nettikauppa voi jumittua, jatkaa liikkeen toinen omistaja Kaisa Seppä.
– Ja tämä näkyy myös myymälässä aikamoisena ryntäyksenä aamupäivällä, Teimonen hymyilee.
Yrittäjät kertovat oman liikkeensä vaatteiden hintojen oleva keskitasoa tai keskitaso plussan verran. Ostajia löytyy myös tähän hintaluokkaan.
– Vaatemerkit kuvaavat ajan henkeä ja ne ovat statussymboli. Niistä ollaan valmiita maksamaan ja niihin usein lasketaan hyvä jälleenmyyntihinta. Niistä saa sitten käytettynä melkein omansa pois, Seppä kertoo.
”Some huutaa”
Saman ovat huomanneet Aarrekid-merkin perustaja Johanna Luoma sekä pääsuunnittelija Piia Keto. Molemmat kuvaavat sosiaalisen median voimaa valtavaksi. Aarrekidin ensimmäinen mallisto lanseerattiin vuonna 2009.
– Tämä on muuttunut täysin siitä, kun me aloitimme. Tulee hysteria, kun jokin merkki on tosi suosittu. Ihmiset jakavat sosiaalisessa mediassa kuvia ja se taas auttaa yrityksiä eteenpäin. Se on ruohonjuuritason markkinointia, Luoma sanoo.
– Yleensä piikki on siinä, kun uusi mallisto tulee myyntiin. Se aiheuttaa ostoryntäyksen. Pienten yritysten ei ole mahdollista tuottaa mielettömiä määriä kerralla. Vaatteet ovat kysyttyjä ja haluttuja ja niiden loppuessa asiakkaat jäävät kaipaamaan vaatteita.
Luoma ja Keto esittelevät työhuoneessa syksyn mallistoa, josta "some huutaa". Kyselyjä on siis jo tullut.
– Haluan saavuttaa Aarrekidin kuoseja suunnitellessani tarinan, jonka ei tietenkään tarvitse olla kaikille sama, vaan sieltä voi jokainen kehittää omia tarinoita. Tietysti taustalla on jokin lähtökohta. Viime keväänä olimme merellisissä maisemissa ja nyt syksyllä mennään puutarhaan, Keto kertoo.
– Meille on tärkeää, että lapsi viihtyy vaatteissamme. Minua ilahduttaa tosi paljon, kun kuulen asiakkaalta eli lapselta, että ihana tämä pupu ja minä haluan laittaa tämän joka päivä päälle, Luoma sanoo.
Millaisia lastenvaatteita vanhemmat suosivat?
– Itse ainakin puen sellaisia, jotka ovat laadukkaita ja helppoja. En vierasta kuosien yhdistämistä, vaan laitan ihan villejäkin yhdistelmiä lapselleni enkä myöskään katso, että mikä väri olisi pojalle tai tytölle sopivampi, Keto sanoo.
Molemmat uskovat, että vaatteiden eettisyys ja ekologisuus ovat vanhemmille tänä päivänä tärkeämpää kuin ennen.
Kuka ostaa lapsen vaatteet?
Kaisa Seppä ja Jenni Teimonen kertovat, että pääosin vaateostoksilla nähdään edelleen äiti.
– Tosin ilahduttavan paljon myös isät käyvät lasten kanssa ostoksilla. Usein koko perhekin.
– Lisäksi isovanhemmat tekevät ostoksia, ja he ovat hyvin tietoisia siitä, mitä perheessä käytetään.
On myös tapauksia, joissa vastuut on jaettu.
– Äiti ostaa tyttären vaatteet ja isä ostaa pojan vaatteet.
Tai sitten perheen muotiguru on isä.
– Äiti tulee tänne ja ottaa kuvat. Ne lähetetään isälle, joka antaa lopullisen hyväksynnän.
Isot erot yritysten välillä
Suomen Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvinen iloitsee uusista suomalaismerkeistä. Esimerkiksi Nosh esitteli ensimmäisen lastenvaatemallistonsa vuonna 2010 ja tänä vuonna budjetoitu liikevaihto on jo 5 miljoonaa euroa. Noshin vaatteet myydään vaatekutsuilla tai verkon kautta.
– Siinä on aika isoja yrityskohtaisia eroja, että toiset ovat hyvin pieniä ihan muutamia kymmeniä tuhansia ja toisilla miljoonat jo paukkuu. Upeita kasvutarinoita laajalla skaalalla, Auvinen sanoo.
Suurimmaksi osaksi suomalaiset kulkevat ruotsalaisten ja tanskalaisten brändien vaatteissa.
– Luulen, että suomalaiset kuluttajat haluavat tietynlaisia lastenvaatteita, ja on ollut nähtävillä, että sellaisilla on kysyntää. Nämä uudet firmat tarjoavat tuotteita, jotka ovat usein trikoota, mukavia, toiminnallisia ja sellaisia, mitä suomalaiset vanhemmat haluavat lapsilleen tarjota.
Suomalaisbrändien vaatteet eivät ole halvimmasta päästä. Riittääkö niille ostajia?
– Ostajia riittää, koska ne eivät ole luksusbrändien hintaisia eli ihan käyttövaatteita. Luulen, että yksi syy menestykseen on, että heillä on hyvä markkinointikanava. He ovat hienosti osanneet rakentaa brändin ja löytäneet kohderyhmän. Osa hakee kansainvälistä kasvua ja osa keskittyy kotimarkkinoille.
Vieläkö on tilaa uusille suomalaisille vaatemerkeille?
– Aina on tilaa. Mitä enemmän suomalaiset ostavat suomalaisia brändejä, niin varmasti saisimme uusiakin yrityksiä. Uskon, että kasvua on tulossa, Anna-Kaisa Auvinen sanoo.
