Studio55.fi kysyi lukijoiltaan uskonlahkoista eroamisista. Moni koki tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä erkaantumisen vaikeaksi ja ahdistavaksi asiaksi, mutta ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi.
"Syyllistyn vieläkin helposti"
Synnyin lestadiolaiseksi ja erosin siitä reilu kolme vuotta sitten eli noin 40-vuotiaana. Tein irtautumisprosessia ennen eroamistani useita vuosia. Sain tilalle ajattelun vapauden ja olen samalla tutustunut itseeni paremmin. Olen nykyään itseäni kohtaan armollisempi.
Irtautuminen on aiheuttanut kipua muun muassa niin, että ihmissuhteeni lestadiolaisiin ystäviin ja joihinkin sukulaisiin ovat lähes katkenneet. Olen sisarusparven vanhin ja joutunut kantamaan paljon vastuuta pienemmistä sisaruksista, olemaan pikkuäiti jo varhain.
Tein oikean ratkaisun erotessani. Mielestäni ko. lahkon tai virallisesti herätysliikkeen opit ovat hyvin ristiriitaisia ja ihmisoikeuksiakin loukkaavia. Huomaan, että ajatteluni on ollut aika mustavalkoista ja vaikka nykyään kyseenalaistan monia asioita, tunnemuisti on tiukassa ja esimerkiksi syyllistyn vieläkin helposti (usein ilman syytä).
Suhteeni uskontoon oli irtautumiseni jälkeen hyvin kielteinen, mutta nykyään olen sallivampi ja uteliaskin, josko löytäisin armollisemman ja löyhemmän lähestymistavan. En tietenkään halua enää mihinkään lahkoon mukaan ja olen hyvin allerginen, jos haistan vääränlaista vallankäyttöä.
Pastori puhutteli yöllisistä suhteista
Työkaverin johdattelemana jouduin Jehovan todistajien piireihin, mutta alkoivat olla "vaatimukset" sitä luokkaa, että hyppäsin oravanpyörästä pois ja jättivät kyllä vähitellen rauhaan.
