Uskollinen sammakko ja muut ihanat kesämuistot

Kilpailu parhaista puutarhamuistoista kirvoitti lukijat muistelemaan viime kesän lämpimiä päiviä ja onnistumisen hetkiä, mutta myös hetkiä elämän varrelta. Lue lukijoiden koskettavimmat ja hauskimmat tarinat.

Oma puutarha on paikka, jossa vietetään kesällä paljon aikaa. Siellä touhutaan istutusten kanssa ja huhkitaan vihannesmaan kimpussa, mutta vietetään myös yhteisiä hetkiä perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa.

– Kesäjuhlat lasten, lastenlasten ja parin ystävän seurassa. Kukat olivat parhaassa terässä, tuoksu huumaava, Päijänne maisemana ja sää suosiollinen, Meeri muistelee.

Yhteinen puutarhahetki voi kestää koko elämän

Pihalla yhdessä touhuaminen tuo myös paljon kauniita muistoja, joita palautellaan mieleen vielä vuosien päästä.

– Olin pienenä mummullani ja laitoin hänen kanssa tulppaanin sipulin kukkapenkkiin. Sen jälkeen mummu on lähettänyt minulle aina keväisin kuvan kukkivasta tulppaanistani, Nina kertoo.

– Esikoiseni muutti tänä kesänä kotoa pois. Oli ihana huomata kuinka tyytyväisenä hän kotona käydessään noukki perunapellosta perunat ja herneet omaan kotiinsa. Liikuttuneena seurasin touhuamista ja tuumasin hiekkalaatikon vaihtuneen pelloksi. Kokonaisvaltainen tyytyväisyys valtasi sydämeni, Teija kirjoittaa.

Oman pihan kommellukset voivat myös naurattaa pitkään, kuten Päivin kertomuksessa.

– Lapseni Jenni oli noin 9-vuotias ja rakasti yli kaiken pihan sammakoita. Niitä hänellä oli koulusta tullessakin aina taskut pullollaan ja farmi oli keskellä pientä rivitalon pihaamme. Yksi ylitse muiden oli kotosammakkomme, jonka neitimme oli nimennyt Aatuksi. Eräänä päivänä mummu oli käynyt lainaamassa kastelukannuamme ja kasvimaallaan ihmetellyt kannussa olevia roskia, kun vesi ei valunut ulos kunnolla. Kun mummo oli aikansa paukutellut kannua, hän otti sen tarkasteluun ja rääkäisi kauhusta, kun kannussa kököttikin sammakko. Aatu oli saanut varmasti aivotärähdyksen jos toisenkin, sinne se jäi kasvimaalle pomppimaan kauhuissaan. Jenni tyttäremme itki vuolaasti Aatun katoamista, mutta riemulla ei ollut rajaa, kun seuraavana päivänä uskollinen ystävä kökötti tutussa kosteassa paikassa ja matkaa paikkojen välillä on n. 500 metriä.

Erityisesti miehet muistelivat lämpimästi yhteisiä hetkiä rakkaimpien kanssa.

– Istuin ystäväni puutarhassa auringosta nautiskellen viettämässä juhannusta. Mitä kaunein tyttö käveli ohitseni kesämekossaan. Illan hämärtyessä suutelimme ensi kertaa ja nyt, kaksi vuotta kyseisen illan jälkeen olemme onnellisesti naimisissa ja odotamme esikoistamme, Tuomas kertoo onnestaan.

Suurten tapahtumien lisäksi tärkeitä ovat myös ne pienet, arkiset hetket.

– (Parasta viime kesässä oli) lapset posket punaisina kypsät karhunvatukat sormissa, muistelee Jussi.

– Kesäinen aamukahvi vaimon kanssa omassa puutarhassa, ruusujen ja sireenien loisteessa. Todellista elämäniloa, Kai kirjoittaa.

Onnistumisia yhdessä ja yksin

Kukkivat kasvit ja herkulliset vihannekset tuovat onnistumisen hetkiä arjen keskelle, kuten voittajamuistoksi valikoituneen Annikan puutarhassa.

– Keväällä esikasvatin kesäkurpitsantaimia terassilla. Siemenistä lähes kaikki itivät ja tarkoitus oli istuttaa vain kolme tainta kasvimaalle. Heitin loput taimet kottikärryihin kompostiin meneviksi. Taimet unohtuivat kuitenkin kottikärryihin useammaksi viikoksi ja niinpä muutaman viikon päästä kärryissä kasvoi valtava määrä kesäkurpitsoja. Ei niitä kärryjä raaskinut sitten tyhjentää koko kesän aikana, hän iloitsee.

– Puutarhani rajoittuu parvekkeeseen, jolla tein erilaisia viljelykokeiluja koko kesän. Eniten jännitin perunoiden kasvatusta, sillä mikään ei voita omasta maasta nostettujen makua. Koska yhtä lattiaruukkua varten tuntui oudolta lähteä metsästämään siemenperunaa kaupasta, täytin ruukun viileäkaappiin jääneillä, itäneillä perunoilla. Uskomatonta mutta totta, ruukku rehotti vihreänä, kauniina ryppäänä koko alkukesän, kukki ja tuotti uskomattoman kauniita, sileitä ja upean keltaisia perunoita. Myös maku oli täydellinen! Tätä kokeilua jatketaan tulevinakin kesinä, Pipsa vinkkaa

Tuulakin osoitti taitonsa puutarhurina.

– Kaikki alkoi siitä, kun puutarhamyymälässä riippui amppeleissa roikkuvia ruusuja. Kauniit pienet upeanpunaiset kukat roikkuivat surkean kuivina ikään kuin surullisesti katsellen tarjoushintaa, jolla kukkia kaupiteltiin. Kuka nyt ostaisi valmiiksi nääntyneitä kasveja? Päätin yrittää ja otin ensin yhden amppelin, kastelin, lannoitin ja leikkasin. Kuinka ollakaan kukka alkoi piristyä silmissä. Kiiruhdin hakemaan pari amppelia lisää, sama operaatio ja olen saanut iloita upeasta kukkaloistosta koko kesän tähän päivään saakka! Kai nuo ampiaisetkin innostuivat kauniista ruusujen kukinnoista niin paljon, että tekivät jalkapallon kokoisen pesän pihapuuhun. Sulassa sovussa nautittiin kaikki kuumasta kesästä ja ruusujen tuoksusta.

Puutarhanhoito myös yhdistää ihmisiä ja tuo iloa arjen keskelle, sen todistaa lukijamme Minna.

– Asun palvelutalossa omatoimisella osastolla. Keväällä ostimme siemenpusseja kaupasta ja talonmies nikkaroi meille toistakymmentä istutusallasta. Ihan siemenistä asti kasvatettiin tänä kesänä kukat omalle osastollemme ja emännälle erilaisia yrttejä ruuanlaittoon. Miehet kastelivat niitä. Tällä viikolla meillä oli syysjuhlat puutarhassa, se on yksi talon parhaista perinteistä. Kesäisin meillä on ympäri puutarhaa kukkalaatikoita, penkkejä ja pöytiä, missä asukkaat voivat viettää aikaansa.

Kuvat: Colourbox

Hannele Järvelä/ MTV3

Lue myös:

    Uusimmat