Uutisankkurin töistä viime vuonna eläkkeelle jäänyt Urpo Martikainen nauttii eläkepäivien tuomasta vapaudesta. Rakasta maalausharrastusta ei tarvitse enää sovittaa töiden ja pakkotahtisten suunnittelujen tahtiin.
Urpo Martikainen kertoo, että elämä tuntuu eläkepäivillä kevyemmältä.
– Uutisankkurina kököttäminen aiheutti niska-hartia-vaivoja, joiden kanssa joutui elämään. Nyt tunnen oloni rentoutuneeksi ja vapautuneeksi.
Vaikka Martikainen myy maalauksiaan ja on julkaissut kaksi kirjaa, ei mies koskaan haaveillut taiteilijan urasta toimittajan ja uutisankkurin töiden sijaan.
– Olen perusluonteeltani melkoinen realisti, joten tiesin että palkkataiteilijana ei elä. Ja onhan se kuvan tekeminen hauskempaa harrastuspohjalta, Martikainen tuumaa.
Maailma on maalauskohteita täynnä
Martikainen on aina dokumentoinut maalaamalla paikkoja, joissa hän on kulkenut. Niitä löytyy ulkomaita myöten, ja yksi mukava muisto Martikaisella on eteläsaksalaisesta Endingenin kylästä.
– Saksassa suhtaudutaan luontevasti siihen, että maalaa yleisellä paikalla. Endingenissä osuin eräälle viinituvalle, joka ei ollut vielä auki. Pöydät olivat kuitenkin siinä ulkona, joten otin yhden pöydän itselleni ja aloin maalata.
Henkilökunnan saapuessa paikalle ja viinituvan auetessa Martikainen varautui siirtymään pois asiakkaiden tieltä.
– Tarjoilija sanoi, että "istu vaan ja maalaa". Hetken päästä hän toi minulle kylmää valkoviiniä ja tokaisi että "viiniä taiteilijalle", Martikainen muistelee.