Unohtakaa Bull, tässä tulee Kille – onko hän seuraava suomalainen suuri lihaskimppu?

Aamupalalla seitiä, lounaalla seitiä. Itseasiassa kuusi kertaa päivän aikana seitiä, pelkkää keitettyä seitiä. Päälle vähän mausteita ja ripaus kaloritonta barbeque-kastiketta. Seiti, vesi ja kahvi; siitä koostuvat Kille Kujalan kisaa edeltävän viikon ruoat.

Tapaamme aluksi kuntosalilla, missä muuallakaan. Pumppaa vähän lisää, kuvaaja kehottaa. Verisuonet eivät vielä näy. Et ole parhaimmillasi. 

Suomen lupaavin raskaan sarjan kehonrakentaja? Ainakin ammattimaisin, sanoo mies itse. Ehdottomasti vähintään siellä kärjen tuntumassa, sanovat lajin taustavaikuttajat. 

– Teen tätä todella ammattimaisesti. Perjantaina ennen kilpailuita pidän fanitapaamisen Lahden Seurahuoneella, jotta jengi pääsee moikkaamaan minua. Ainoa ero ammattilaisuuteen on se, että minulla ei ole vielä sitä korttia, Kujala kertoo.

Kujala puhuu leppoisalla sävyllä, hymyilee vähän väliä. Ei kiroile, on kohtelias. Ei ole ollenkaan sellainen, kun kuvissa näyttää: suuri, lähes aggressiivinen lihaskimppu. Salisika. 

Penkissä 40 kiloa – eikä noussut

Utsjoki marraskuussa 1982. Kujalan perheen kuopus syntyy yksi hammas suussaan; kuulemma melkein taksiin, sillä matkaa lähimpään sairaalaan on yli 160 kilometriä. Poika nimetään Killeksi lastensarja Rosvo Rudolfin mukaan; siinäkin hammas suussaan syntynyt lapsi saa nimekseen Kille. 

Kille Kujala

Ikä: 33

Pituus: 170 cm

Paino: 110-98 kg (kisapaino)

Mistä lempinimi Killeri: Vaasassa ystävän nimi oli Ville, jota Kujala kutsui Villeriksi. 

– Ja sit se sanoi mua Killeriksi. 

Mitä et ehkä tiennyt: Osaa vähän saamea. 

– Ymmärrän sitä ja kaljan tilaaminen saameksi onnistuu. 

Kille Kustaa Kujala, poika, jonka ensikosketus salitreeniin tapahtuu 13-vuotiaana. Utsjokelaisessa, pienessä ja piskuisessa salissa. Hän koittaa penkkipunnerrusta, mutta jää itse tangon alle.

– Voima ei riittänyt. Tangossa oli painoa noin 40 kiloa, Kujala nauraa nyt.

Salitreeni saa jäädä, ja poika keskittyy muiden lasten mukana hiihtoon ja jääkiekkoon, sillä Utsjoella vaihtoehtoja on vähän. Armeijan jälkeen, parikymppisenä, hän muuttaa Vaasaan ja menee töihin paikalliseen yökerhoon. Paikassa työskentelee ovimiehenä sen ajan tunnettu kehonrakentaja, Timo Vilponen. Tuollaiseksi minäkin haluan, parikymppinen Kujala miettii. 

– Oli pakko keksiä jotain muutakin tekemistä kuin pelkkä ryyppääminen. No, sitten sitä vuoroteltiin, ryyppäämistä ja treenaamista. 

Vuonna 2010 hän kilpailee ensimmäisen kerran. Olen jäätävässä tikissä, olen kuningas, hän ajattelee astuessaan ensikertalaisten kilpailuun. Samalla Kujala näkee ensimmäistä kertaa elämässään omat vatsalihaksensa. Ennen niitä ei näkynyt lainkaan.

Mutta Kujala ei ole ihan vielä kuningas. Sijoitus on ensikertalaisten sarjassa neljäs, SM-kilpailuissa yhdestoista. 

– Ajattelin, että en enää koskaan tee tätä. Ensimmäinen dieetti oli ihan kamala, pääkoppa ei ollut siihen ollenkaan valmis.

Bull valmentajaksi

Vuoden 2012 alku. Pitkä sairastelu on takana, ja Kujala nappaa suuhunsa viimeisen antibiootin. Mies kirjoittaa Facebookissa viestin Jari ”Bull” Mentulalle, alan kovimmalle tekijälle. Jotain pitäisi tehdä, voisitko Bull auttaa?

Siitä alkaa pari vuotta kestänyt valmennussuhde. Samalla se on Kujalan raskas tie kehonrakennuksen kotimaiselle huipulle. Nykyään häntä valmentaa italialainen Mauro Sassi.

– Olin Mentulan valmennuksen jälkeen treenannut vuoden itsekseni, mutten ollut aivan tyytyväinen kuntooni, ja kysyin Maurolta apua. Sain rahoituksen kuntoon ja hän ryhtyi valmentajakseni, Kujala sanoo ja myöntää, että oli hankala kertoa asiasta Mentulalle. 

– Kehonrakennuksen piirit ovat pienet, ja olimme Mentulan kanssa kuitenkin hyviä kavereita. 

Seitiä ja maissikakkuja

Päivän ruoat kisaviikolla: Alkuviikosta vain keitettyä seitiä. Kuusi kertaa päivässä, aina 300 grammaa kerrallaan. Pintaan suolaa, chilimaustetta, grillimaustetta ja mustapippuria sekä loraus kaloritonta barbeque-kastiketta. Kaloreita tulee päivän aikana 1200. Ruuan hän tekee aina itse.

– Ja mä oon aika hyvä siinä, hän sanoo ja hymyilee.

Pikku hiljaa kohti kisapäivää mentäessä aterioille lisätään hiilihydraatteja: maissikakkuja ja riisiä. Ja treenataan, kahdesti päivässä salilla ja lenkki päälle. 

– Mulle sopii se, että treenaan myös kisaviikolla, Kujala sanoo tehdessään poseerauksia kuvaajalle.  

Kun kilpailut ovat ohi, hän lisää ruokavalioonsa pikku hiljaa kaloreita ja hiilihydraatteja. Raaka-aineista mies on tarkka; kananmunien täytyy olla tiettyjä ulkokananmunia ja lihan Finn Angusta, suomalaista laatulihaa. 

– Jos lihaa menee yli kilo päivässä, niin on se tärkeää, ettei eläimelle ole esimerkiksi annettu antibiootteja. Ja noista kananmunista, onhan noilla kanoilla ollut vähän mukavampi elämäkin. 

Kuvassa aamupala kisaviikolla: seitiä, kaloritonta kastiketta ja vitamiineja. Kahvi maistuu makeutusaineen kera. 

"Voitto ei mikään läpihuutojuttu"

Kehonrakennus vaatii raavasta työtä. Kurinalaista ruokavalioita, joka tuntuu tavallisesta ihmisestä mahdottomalta. Niin suurta treenimäärää, että kaikki muu tulee sen jälkeen: perhe, työ, ystävät. Kaikki tehdään kehonrakennuksen ehdoilla, mistä Kujala kiittääkin vaimoaan Iiristä. Iiris hoitaa kodin ja pariskunnan yksivuotiaan lapsen, jotta mies saa rakennettua kehoaan. 

Viikonloppuna Lahdessa Kujalalla on edessään kaikkien aikojen kovin kilpailu. Taso on raskaan sarjan kehonrakennuksessa asiantuntijoiden mukaan kovempi kuin kymmeneen vuoteen. 

Vaikka Kujala on kiertänyt kilpailuita – muun muassa pari viikkoa sitten yritti ammattilaiskorttia kansainvälisessä Arnold Amateur -kilpailussa sijoittuen kolmanneksi – puuttuu häneltä yhä SM-kulta. Lajia läheltä seuraava Tomi Takamaa ei pidä Kujalan voittoa kuitenkaan varmana. Tälläkään kertaa.

– Kille on ehdottomasti siellä kärjessä, mutta uskon, että taistelu kullasta tulee olemaan äärimmäisen tiukka. Peter Wilenius tulee aina kisapaikalle kovassa kunnossa ja hänellä on vähän enemmän lihasmassaa. Kyseessä on kuitenkin arvostelulaji, jossa päivän kunto ratkaisee lopullisen sijoituksen, pohtii ProBody -lehden päätoimittaja Takamaa.

Takamaa kuitenkin antaa Kujalalle runsaasti kehuja. Olisi kuulemma täydellinen paketti, jos yksi heikkous saataisiin vielä korjattua; selkään pitäisi saada ”lisää muhkuraa”. 

Kujala kuitenkin kuulostaa itsevarmalta. Hän haluaa voittaa, haluaa sitä enemmän kuin mitään. Enää kilpaileminen ei edes jännitä kuten vielä vuosia sitten.

Nyt viikonloppuna Kujala aikoo astella lavalle ja nauttia varsinkin etuposeerauksesta, lempiasennostaan.

– Lähden siitä, että voisin nää vaikka voittaa, hän sanoo ja virnistää päälle.  

Lahden messukeskuksessa järjestetään tulevana viikonloppuna Nordic Fitness Expo, jossa kilpaillaan muun muassa kehonrakennuksessa ja fitneksessä. Sunnuntaina järjestetään Ben Weider -kilpailu, jossa voi saavuttaa ammattilaiskortin.