Unohdettu suomalaissankari taltutti häirikön Helsingin olympialaisten avajaisissa ja teki ennätyksen, jota ei pystynyt lyömään edes juoksijakuningatar Merlene Ottey

Länsisaksalainen rauhanaktivisti Barbara Rotbraut-Pleyer ennätti lausumaan mikrofoniin sanat: "Ystävät, ladies and gentlemen", ennen kuin vuoroaan odottanut Savolainen yhdessä järjestelytoimikunnan jäsenen A.K. Leskisen, kenraalimajuri Armas Martolan ja Helsingin kaupunginjohtajan Erik von Frenckellin kanssa ehtivät väliin. Helsingin Sanomat kertoi Leskisen vetäneen naisen päättäväisesti pois korokkeelta, von Frenckell ohjasi hänet ulos kentältä. Seura-lehden mukaan Savolainen päätti naisen puheenvuoron katkaisemalla virran mikrofonista.

Savolaisen rooli Helsingin olympialaisissa ei ollut ainoastaan seremoniallinen. Jo viidensiin olympialaisiinsa osallistunut, tuolloin 44-vuotias voimistelija saavutti kisoissa uransa yhdeksännen olympiamitalin, kun hän voitti Suomen joukkueessa joukkuekilpailun pronssia. Helsingin kisojen pronssilla, joka oli hänen uransa kuudes, Savolainen kirjoitti olympialaisten historiaa ennätyksellä, joka on voimassa vielä lähes 70 vuotta myöhemmin.

Savolaisen lisäksi kuuteen olympiapronssiin ovat yltäneet venäläinen voimistelusuuruus Aleksei Nemov, saksalainen uintitähti Franziska van Almsick, jamaikalainen, myös Sloveniaa edustanut pikajuoksuikoni Merlene Ottey ja hiihtäjälegenda Harri Kirvesniemi.

Uran huipennus Lontoossa

Heikki Savolainen oli aikansa huippuvoimistelija.Museovirasto - Musketti (Historian kuvakokoelma)

Vuonna 1907 Joensuussa syntynyt Savolainen osallistui ensimmäisiin olympialaisiinsa jo vuonna 1928. Hän valmistautui kisoihin ollessaan suorittamassa asevelvollisuuttaan ja joutui anomaan Puolustusvoimien komentajalta lupaa päästäkseen viiden viikon harjoitusleirille. Amsterdamin kisoista kotiin tuomisina oli ensimmäinen olympiamitali, pronssimitali hevoselta. Mitaliputki jatkui Los Angelesin hopealla ja kolmella pronssilla vuonna 1932 ja Berliinin pronssilla vuonna 1936.

Ennen vuoden 1940 olympialaisia Suomen voimistelujoukkueelta ja sen kärkinimeltä Savolaiselta odotettiin paljon. Helsingille myönnetyt kisat kuitenkin peruuntuivat toisen maailmansodan puhjettua vuonna 1939. Samoin kävi vuoden 1944 kisoille. 

Urheilulääketieteestä kiinnostunut Savolainen valmistui lääkäriksi syyskuussa 1939. Pian tämän jälkeen hänet komennettiin Ilomantsiin, missä hän toimi talvisodassa pataljoonansa apulaislääkärinä. Jatkosodassa lääkintämajuriksi vuonna 1941 ylennetty Savolainen palveli JR 4:n rykmentinlääkärinä ja kenttäsairaalan päällikkölääkärinä.

Savolaisen voimistelu-uran huippuhetki osui Lontoon olympialaisiin vuonna 1948. Savolainen oli kisojen aikaan jo yli 40-vuotias, mutta saavutti Lontoossa kaksi olympiakultaa hevosella ja joukkuekilpailussa. Hevosella suomalaismenestys oli häikäisevää, sillä Savolainen, Paavo Aaltonen ja Veikko Huhtanen jakoivat kullan tasapisteillä.

Savolaisen menestyksen arvoa nostaa se, että valmistautuminen kisoihin ei ollut sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. 

Savolainen oli vuonna 1946 saanut paikan Kajaanin kaupunginlääkärinä ja oli jo päättänyt lopettaa urheilu-uransa. Hänet kuitenkin houkuteltiin palaamaan harjoittelemaan. Moni suomalainen huippuvoimistelija oli kaatunut sodassa, ja Savolaisen haluttiin pitävän suomalaisten menestystä yllä. 

Harjoittelurupeama olympialaisiin oli rankka. Kajaanissa vuonna 1947 riehunut lavantautiepidemia piti huolen siitä, että työtä riitti, ja Savolaisen työpäivät venyivät pahimmillaan 15-tuntisiksi

Ylpeä amatööriurheilija

Kun Savolaisen urheilu-ura oli huipentunut Helsingin olympiapronssiin, oli hänen saavutustensa lista komeaa luettavaa. Kahden olympiakullan ja yhdeksän olympiamitalin lisäksi hän saavutti urallaan kaksi maailmanmestaruutta ja MM-hopeaa. Yleiskilpailun Suomen mestaruuden hän voitti kuudesti ja eri telineillä 20 kertaa.

Huimista saavutuksistaan huolimatta Savolainen ei paistatellut samanlaisessa valokeilassa kuin esimerkiksi Paavo Nurmi. Siinä missä kansainvälisesti tunnettu Nurmi vastaanotti saavutuksistaan rahapalkintoja, tuli Savolainen tunnetuksi tiukasti amatööriurheilun nimeen vannoneena urheilijasankarina lähinnä kotimaassaan. Savolainen ei pitänyt urheilua ammattina eikä siitä saanut hänen mielestään muodostua elämän pääsisältöä.

Urheilu-uransa päätyttyä Savolainen jatkoi Kajaanin kaupunginlääkärinä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1971. Hän piti yksityistä vastaanottoa aina 1990-luvulle saakka. Heikki Savolainen kuoli 90-vuotiaana vuonna 1997.

Lähteet: Kansallisbiografia, Suomen urheiluhistoriallinen seura, Helsingin Sanomat (hs.fi), Seura