Tyttären karu kohtalo mykisti Heidi Foxellin äidin – juoksi jokaisen hätäleikkauksen jälkeen metsään huutamaan tuskaansa: "En voinut auttaa, vaikka olisin halunnut"

Foxell kuvailee kirjassa äitiään tiukaksi kurinpitäjäksi, jolta sai kuitenkin paljon rakkautta.

– Perheemme pää oli äiti. Äidin sana oli laki. Hän määritteli kaiken tekemisemme. Iskältä ei edes kannattanut kysyä lupaa mihinkään, koska hänen sanallaan ei ollut oikeastaan mitään painoarvoa, Foxell muistelee lapsuudestaan.

Foxellin äiti suhtautui tyttärensä poliisikouluun pääsyyn varauksella.

– Hän pelkäsi, koska poliisin ammatti voi todellisuudessa olla vaarallinenkin.

Mutta tuossa vaiheessa Foxellin äidillä ei ollut aavistustakaan, mistä kaikesta hän joutuisi vielä olemaan peloissaan tyttärensä puolesta.

Isän traaginen kuolema

Foxellin perhettä kohtasi suuri suru keväällä 2012, kun perheen isä kuoli horjahdettuaan alas veneestä kesken kevätsiivouksen.

– Hänen kaularankansa meni poikki. Iskä oli maannut maassa yön yli ennen kuin joku omaa venettään katsomaan tullut oli löytänyt hänet makaamasta maassa. Äiti ei osannut arvata mitään, vaikka isää ei kuulunutkaan kotiin, sillä hän oli ennenkin jäänyt yöksi nukkumaan veneeseen, Foxell kertoo kirjassa.

Foxellin äiti menetti miehensä ja vain kaksi kuukautta myöhemmin hän oli menettää tyttärensä. Uunituore poliisi päätyi parinsa kanssa Hyvinkään keskustaan, jossa oli ammuskeltu. Ampujan viimeinen luoti osui Heidi Foxellia vatsaan ja tuhosi 23-vuotiaan nuoremman konstaapelin suoliston. Lääkärien mukaan vammoihin oli 90 prosentin todennäköisyys kuolla.

– Varsinkin onnettomuuteni jälkeen olen konkreettisesti nähnyt, kuinka vahva nainen äitini on. Äidin vahvuudessa on kuitenkin mukana myös paljon vahvan esittämistä.

– Hän ei esimerkiksi vieläkään pysty puhumaan onnettomuudestani itkemättä. Jos kysytään, miltä ampumiseni hänestä tuntui, äiti ei pysty puhumaan, Foxell jatkaa.

Tuska ulos metsässä

Vielä tähänkään päivään asti Foxell ei ole voinut juurikaan puhua tapahtuneesta suoraan äitinsä kanssa. Äiti piti tyttärensä viiden sairaalavuoden aikana tunteistaan ja ajatuksistaan kuitenkin päiväkirjaa, jota sekä Foxell että Potapoff ovat saaneet lukea.

– Kerran äiti paljasti minulle, että aina kun jouduin hätäleikkaukseen, hän meni metsään yhteen tiettyyn paikkaan, jota hän ei paljastanut minulle, ja huusi keuhkonsa pihalle. Hän huusi pahan olon ulos niin, että kurkkuun sattui.

Foxellin mukaan hänen äitinsä käy yhä huutamassa samassa paikassa silloin tällöin.

– Olen monen monta kertaa miettinyt, mitä kaikkea äitini on joutunut kestämään. Kahden ensimmäisen viikon aikana minut leikattiin yksitoista kertaa. En osaa edes kuvitella, kuinka paljon siinä oli jännittämistä ja odottamista yhden ihmisen kestettäväksi.

"En voinut auttaa, vaikka olisin halunnut"

Kun Foxellin äiti sai kuulla tyttärensä vammojen laadusta, hän ei voinut uskoa Heidin olevan yhä hengissä. Äidillä oli takana useiden tuntien matka Vaasasta Helsingin Meilahden sairaalaan, jossa tytär oli leikattu jo kahdesti.

– Kun pääsimme katsomaan Heidiä, hänen kasvonsa olivat todella turvoksissa. Hengityskone teki töitä Heidin puolesta. Heidillä on onneksi vahva sydän, ja keuhkot olivat kunnossa, mutta maksa oli kärsinyt vaurioita eivätkä munuaiset toimineet.

–  Minulla oli kauhea olo: sydäntä painoi, ahdisti ja itketti. En pystynyt puhumaan, koska olin niin epätoivoinen: en voinut auttaa, vaikka olisin halunnut, äiti avautuu päiväkirjassaan.

Heidi Foxellia hoidettiin aluksi Meilahden teho-osastolla viisi kuukautta, ja yhtäjaksoisesti hän oli Meilahdessa 3,5 vuotta. Foxellin äiti muutti Helsinkiin tyttärensä tueksi.

– Itku tuli joka ilta, enkä voinut sille mitään. Kun kysyin Heidiltä hänen olostaan, hän vastasi, että vituttaa. Olin siitä vastauksesta onnellinen, sillä se tarkoitti, että hänellä riittää taistelutahtoa, äiti kirjoittaa.

Jaffa oli johtaa amputaatioon

Kesällä 2013 Foxellin jalkaan asennetusta verisuoniproteesista löytyi tukos ja edessä oli hätäleikkaus. Kun lääkäri kysyi, oliko potilas juonut tai syönyt mitään, Foxell vastasi kieltävästi. Äidin reaktio pelasti, jos ei Foxellin henkeä, niin ainakin hänen jalkansa.

– Äitini onneksi huudahti minun juoneen pullollisen Jaffaa. Sen kuultuaan toinen lääkäreistä poistui huoneesta sadatellen. ”Saa nähdä, joudutaanko molemmat jalat amputoimaan”, lääkärit olivat pohtineet, Foxell kertoo.

Proteesin tukos saatiin lopulta auki, mutta lääkärien mukaan jalkojen amputoiminen oli todella lähellä.

2014 keväällä Foxell joutui oksentelun takia suoliston tähystykseen, joka meni karmeasti pieleen. Foxellia ei oltu nukutettu kunnolla, joten hän oksensi tähystyksen alkaessa putken sekä keuhkonsa täyteen, sai infektion ja vaipui kuoleman partaalle.

Tuolloin äiti juoksi pitkästä aikaa metsäänsä huutamaan.

– Ajattelin tuolloin, etteivät (alan) gurutkaan aina onnistu. Mutta miksi kaikki tällainen sattuu Heidin kohdalle, vaikka erikoislääkäreitä oli paikalla useita, Foxellin äiti kysyi.

Äiti ripitti tylyjä hoitajia

Foxell elpyi, mutta orastava kävelykunto romahti. Puolitoista vuotta myöhemmin hänellä todettiin selkäydinvamma, joka syntyi vatsaan rakennetun päävaltimon tukoksen seurauksena. Kävelyn sai unohtaa, kenties ikuisesti.

Kun selkäydinvammadiagnoosia ei vielä ollut, hermosäryistä kärsinyttä Foxellia yritettiin kuntouttaa. Välillä hänen sanojensa mukaan niin kovakouraisesti ja väkisin, että Foxell raivostui täysin hoitajilleen.

– Kerroin heille, että minut kammettiin ylös väkisin pyynnöistäni huolimatta. --- Lupasin pyytää anteeksi loukkaamaltani hoitajalta, jotta pääsisin nopeasti tilanteesta eroon. Olin valmis sanomaan ihan mitä vain, jotta pääsisin pois tuolista sänkyyn makaamaan, Foxell muistelee.

Apuun riensi jälleen Foxellin äiti, joka laittoi hoitajaköörin koville välikohtauksesta.

– Muutaman kerran joku hoitajista olisi halunnut heittää minut ulos, mutta silloin toinen kollega toppuutteli ja sanoi, että on hyvä, kun äiti on mukana.

"En kuule jätä sua yksin"

Äiti kertoo päiväkirjassaan tyttärensä pelänneensä, että hänet jätetään yksin.

– Kun kuulin tästä, halasin oitis Heidiä. ”En kuule jätä sua yksin”, sanoin, ja se rauhoitti häntä.

Äiti toimi Foxellin tukena ja turvana myös, kun hän sai kuulla leukemiadiagnoosistaan 2016 sekä leikkaushaavan verenmyrkytyksistä tänä vuonna.