Teemu Potapoff otti Heidi Foxellista kertovaan Luodinkestävä-kirjaansa "sivuääniä", omaisia ja ystäviä, jotka eivät ole aiemmin kertoneet julkisesti, miltä tuntui, kun Foxell taisteli hengestään Hyvinkään ammuskelun ja sitä seuranneen leikkauskierteen jälkeen.
Foxell kuvailee kirjassa äitiään tiukaksi kurinpitäjäksi, jolta sai kuitenkin paljon rakkautta.
– Perheemme pää oli äiti. Äidin sana oli laki. Hän määritteli kaiken tekemisemme. Iskältä ei edes kannattanut kysyä lupaa mihinkään, koska hänen sanallaan ei ollut oikeastaan mitään painoarvoa, Foxell muistelee lapsuudestaan.
Foxellin äiti suhtautui tyttärensä poliisikouluun pääsyyn varauksella.
– Hän pelkäsi, koska poliisin ammatti voi todellisuudessa olla vaarallinenkin.
Mutta tuossa vaiheessa Foxellin äidillä ei ollut aavistustakaan, mistä kaikesta hän joutuisi vielä olemaan peloissaan tyttärensä puolesta.
Isän traaginen kuolema
Foxellin perhettä kohtasi suuri suru keväällä 2012, kun perheen isä kuoli horjahdettuaan alas veneestä kesken kevätsiivouksen.
– Hänen kaularankansa meni poikki. Iskä oli maannut maassa yön yli ennen kuin joku omaa venettään katsomaan tullut oli löytänyt hänet makaamasta maassa. Äiti ei osannut arvata mitään, vaikka isää ei kuulunutkaan kotiin, sillä hän oli ennenkin jäänyt yöksi nukkumaan veneeseen, Foxell kertoo kirjassa.
Foxellin äiti menetti miehensä ja vain kaksi kuukautta myöhemmin hän oli menettää tyttärensä. Uunituore poliisi päätyi parinsa kanssa Hyvinkään keskustaan, jossa oli ammuskeltu. Ampujan viimeinen luoti osui Heidi Foxellia vatsaan ja tuhosi 23-vuotiaan nuoremman konstaapelin suoliston. Lääkärien mukaan vammoihin oli 90 prosentin todennäköisyys kuolla.
– Varsinkin onnettomuuteni jälkeen olen konkreettisesti nähnyt, kuinka vahva nainen äitini on. Äidin vahvuudessa on kuitenkin mukana myös paljon vahvan esittämistä.
– Hän ei esimerkiksi vieläkään pysty puhumaan onnettomuudestani itkemättä. Jos kysytään, miltä ampumiseni hänestä tuntui, äiti ei pysty puhumaan, Foxell jatkaa.
Tuska ulos metsässä
Vielä tähänkään päivään asti Foxell ei ole voinut juurikaan puhua tapahtuneesta suoraan äitinsä kanssa. Äiti piti tyttärensä viiden sairaalavuoden aikana tunteistaan ja ajatuksistaan kuitenkin päiväkirjaa, jota sekä Foxell että Potapoff ovat saaneet lukea.