Työpaikan ”ominaistuoksu” sairastutti – ”Minulta vietiin terveys ja työkyky loppuiäksi”

Menin pari vuotta sitten täysin terveenä uuteen työpaikkaan. Olen aina ollut erittäin terve ja liikunnallinen ihminen, minulla ei ollut mitään sairauksia. Aloittaessani työt kysyin kollegoilta sekä esimieheltä, onko kiinteistössä meneillään viemäreiden tyhjennys tai huolto, sen verran pahalle rakennuksessa haisi. Kollegat sanoivat, että paikan ominaistuoksu. Esimies sanoi, ettei haista mitään erikoista.

Jo parin kuukauden kuluttua aloin saada toistuvia hengitystieinfektioita, iho ja silmät kutisivat työpaikalla. Puolen vuoden kuluttua aloin olla viikoittain kuumeessa, kuume nousi aina loppuviikosta työpaikallani. Minulta kysyttiin, onko työni liian vaativaa, tulenko toimeen tiimini jäsenten kanssa ja onko yksityiselämässäni ja kotonani kaikki kunnossa. Noh, nautin työtehtävistäni, työkaverit olivat juuri valinneet minut vuoden ilontuojaksi työyhteisössäni ja olin  mennyt vastikään naimisiin ja hyvin onnellinen.

Jatkoin työntekoa työpaikallani kuumeilusta ja ihon ja silmien kutinasta huolimatta. Viikonloppujen ja lomapäivien aikana vointini parani ollessani poissa työpaikalta.

Työpaikalla haluttiin säästää kiinteistökustannuksissa ja ilmastointi suljettiin öiden ja viikonloppujen ajaksi. Kiinteistö haisi maakellarille ja tunkkaiselle varsinkin maanantaiaamuina, minulla lähti aina ääni jo 10 minuutissa.

Sitten kuumetta alkoi esiintyä päivittäin. Aloin olla työpaikalla myös suunnattoman väsynyt ja tuntui, ettei aivot toimineet. Kotiin tultuani jouduin menemään suoraan lepäämään ja saatoin nukkua ja hikoilla seuraavaan aamuun asti 10–12 tuntia.

Välillä olin työpaikalla niin sumussa, että minut otettiin puhutteluun, jossa tiedusteltiin mm. alkoholinkäytöstäni. Seuraavien kuukausien aikana sairastin kolme poskiontelontulehdusta ja keuhkoputkentulehduksen. Jouduin usein lähtemään työpaikalta päivystysvastaanotolle, kun en saanut hengitettyä kunnolla.

Esimies arveli, että hengitykseni vaikeutuminen johtui kotoa tai ratsastusharrastuksestani, hevosten karvoista ja tallin/heinien pölystä. Hevosharrastus ajoittui kuitenkin vain viikonloppuihin, ja tallilla en oireillut lainkaan.

Työpaikalla minulle sanottiin sisäilman laadusta tiedustellessani, että rakennus on terve, eikä sairastumisen vaaraa ole. Kuitenkin jo 5 kollegaa oli sairastunut astmaan ja kahdella muulla oli puhjennut reuma.

Lopulta menin työpaikalla niin huonoon kuntoon, että jouduin jälleen hakeutumaan kesken päivän päivystykseen. Jouduin sairaslomalle ja jatkotutkimuksiin keuhkojen osalta. Jaksoin hädin tuskin kävellä spirometriaan (toim. huom: tutkimus, jolla mitataan keuhkojen hengityskapasiteettia), ja tutkimuksista minut otettiin saman tien keuhko-osastolle osastohoitoon viikoksi ja jouduttiin aloittamaan raju lääkitys.

Minulla todettiin rajusti puhjennut, vaikea astma. Keuhkolääkäri kielsi palaamasta enää töihin samaan rakennukseen ja kehotti työnantajaa osoittamaan minulle puhtaat väistötilat. Työnantaja väitti, ettei tiloja ole ja kehotti minua irtisanoutumaan.

Lopulta työnantaja osoitti väistötilat ja aloitin innoissani työt, vain huomatakseni, että vointini heikkeni jälleen ja astmani vaikeutui. Astmalääkitystä lisättiin moneen otteeseen ja jatkoin sitkeästi työskentelyä väistötiloissa, kunnes oireet pahenivat niin, etten pysynyt pystyssä työhuoneessani.

Aloin reagoida myös kaikille hajusteille, siitepölylle, katupölylle, pakokaasuille ja ihmisten tuoksuville pyykkiaineille. Sairaus paheni niin, että hengitykseni tukkeutui heti minkä tahansa altisteen kohdatessani.

Olen edelleen samassa tilanteessa, kotini vanki. Olen työkyvytön, harrastuskyvytön, ympäristökyvytön. Sain puolen vuoden sairausloman jälkeen kuulla, että minulle osoitettu väistötila oli jo aiemmin todettu kosteusvaurioiseksi.

Olen vakavasti sairastunut loppuiäkseni, mutta vakuutusyhtiön mielestä kyseessä ei ole ammattitauti, koska PEF-seurantaa ei ehditty tehdä työpaikallani, koska enhän saanut sinne enää palata. Eläkelaitos ei myönnä eläkettä, koska minulla on ”vain” astma.

Monikemikaaliyliherkkyydelle ei ole olemassa diagnoosia. Työpaikalla sairastui niin moni, että koko työyhteisö siirrettiin toisiin tiloihin, mutta siltikään sairauteni ei kuulemma muka ole voinut syntyä työpaikallani, ja näin ollen työnantaja/työnantajan vakuutusyhtiö ei ota minusta vastuuta. Minulta vietiin terveys ja työkyky loppuiäksi. Näin saa Suomessa tehdä ilman seuraamuksia.

Sadat oireilevat homeesta työpaikoilla

Huomenta Suomessa keskusteltiin julkisten rakennusten homeongelmista ja niistä aiheutuvista sairastumisista tutkimusprofessori Kari Reijulan kanssa huhtikuussa 2014.