Vanhojentansseissa nähdään tänäkin vuonna toinen toistaan isompia, kimaltavampia ja värikkäämpiä iltapukuja, suuri osa varta vasten tätä juhlaa varten ostettuja asuja. Joukossa on kuitenkin vuosittain myös pukuja, joiden historia ulottuu vuosien, jopa vuosikymmenten taakse.
Seena Talvi, 17, on yksi heistä, jotka valitsevat päälleen tällaisen mekon. Hänen mukaansa oli alusta asti selvää, että hän tanssii vanhojentanssinsa aidosti vanhassa mekossa.
– Oma tyylini on hyvin pitkälti vintagea ja second handia, sillä pidän siitä, että vaatteeni ovat tietyllä tavalla uniikkeja. Ostan käytettynä myös eettisistä ja ympäristösyistä. Olisi tuntunut hullulta poiketa näistä arvoista vanhojentanssien kohdalla.
Yllättäen arvoihinsa ja makuunsa sopiva mekko löytyi lähempää kuin Seena arvasikaan.
– Sain tietää, että mummolla on tallessa nuorena käyttämänsä ja hänen itsensä suunnittelemansa mekko. Halusin ehdottomasti laittaa sen, Seena kertoo.
– Ajatus siitä, että mekolla on tarina ja juuret omassa perheessäni, tuntuu todella tärkeältä.
Upea asu ilman kaavoja
Sinisellä juhlamekolla todellakin on tarina. Seenan mummo Auli Talvi kertoo olleensa Kymenlaakson osakunnan emäntänä vuosina 1961-1962.
– Siihen aikaan pukeuduttiin hienosti, ja varsinkin emännän tuli tietysti olla mahdollisimman hienona, Auli Talvi kertoo.
– Minulla ei ollut varaa ostaa hienoja hepeniä, joten ostin kaunista, turkoosinväristä silkkiduchessea ja tein puvun alusta loppuun saakka itse. Aloin ommella ilman kaavoja, tein ensin yläosan ja samalla mietin, millainen alaosan tulisi olla.
Auli Talven kämppäkaverit jännittivät, millainen puvusta oikein mahtaa tulla. Pientä epäilystä saattoi olla ilmassa, kun mekosta ei ollut edes kaavoja olemassa.
