Vanhojentansseissa nähdään tänäkin vuonna toinen toistaan isompia, kimaltavampia ja värikkäämpiä iltapukuja, suuri osa varta vasten tätä juhlaa varten ostettuja asuja. Joukossa on kuitenkin vuosittain myös pukuja, joiden historia ulottuu vuosien, jopa vuosikymmenten taakse.
Seena Talvi, 17, on yksi heistä, jotka valitsevat päälleen tällaisen mekon. Hänen mukaansa oli alusta asti selvää, että hän tanssii vanhojentanssinsa aidosti vanhassa mekossa.
– Oma tyylini on hyvin pitkälti vintagea ja second handia, sillä pidän siitä, että vaatteeni ovat tietyllä tavalla uniikkeja. Ostan käytettynä myös eettisistä ja ympäristösyistä. Olisi tuntunut hullulta poiketa näistä arvoista vanhojentanssien kohdalla.
Yllättäen arvoihinsa ja makuunsa sopiva mekko löytyi lähempää kuin Seena arvasikaan.
– Sain tietää, että mummolla on tallessa nuorena käyttämänsä ja hänen itsensä suunnittelemansa mekko. Halusin ehdottomasti laittaa sen, Seena kertoo.
– Ajatus siitä, että mekolla on tarina ja juuret omassa perheessäni, tuntuu todella tärkeältä.
Upea asu ilman kaavoja
Sinisellä juhlamekolla todellakin on tarina. Seenan mummo Auli Talvi kertoo olleensa Kymenlaakson osakunnan emäntänä vuosina 1961-1962.
– Siihen aikaan pukeuduttiin hienosti, ja varsinkin emännän tuli tietysti olla mahdollisimman hienona, Auli Talvi kertoo.
– Minulla ei ollut varaa ostaa hienoja hepeniä, joten ostin kaunista, turkoosinväristä silkkiduchessea ja tein puvun alusta loppuun saakka itse. Aloin ommella ilman kaavoja, tein ensin yläosan ja samalla mietin, millainen alaosan tulisi olla.
Auli Talven kämppäkaverit jännittivät, millainen puvusta oikein mahtaa tulla. Pientä epäilystä saattoi olla ilmassa, kun mekosta ei ollut edes kaavoja olemassa.
– Mutta siitähän tulikin hieno, monien muidenkin kuin itseni mielestä!
Kuvat tuovat muistoja mieleen
Auli Talvella on tallessa kuvia lähes 60 vuoden takaa. Ne tuovat mieleen muistoja ja hetkiä, joita tämä upea mekko on ollut todistamassa.
– Emännän velvollisuuksiin kuului kaiken muun lisäksi istua osakunnan vuosijuhlassa vuonna 1962 kahden professorin välissä, joista Aimo Halila oli osakunnan inspehtori. Toisella puolen "Vackra Erik" -nimellä tunnettu Erik Lönnroth, nimensä veroinen todella charmantti vanha herra. Emännän kuului pitää puhe inspehtorille – kyllä jännitti!
Toisen kerran mekko oli Aulin Talven päällä tilaisuudessa, joka jäi hänelle ikimuistoisena mieleen.
– Kuvissa keskimmäinen vanha herra on maailmankuulu wieniläissäveltäjä Robert Stolz (1880-1975), monien supertuttujen sävelmien luoja. Me neljä daamia saimme kunnian luovuttaa hänelle kukin omasta maastaan tyypillisen lahjan, Talvi muistelee.
"Kannan mukanani mummiani"
Mekko on kulkenut Auli Talven mukana vuosikymmenet. Hänen mieltään ja sydäntään lämmittää ajatus siitä, että tänään asu pääsee lapsenlapsen päällä uudelleen esille, uusiin juhliin ja muistoihin.
Mummon suunnittelema ja valmistama mekko on jo nyt rakas myös Seenalle.
– Tämä mekko päällä kannan mukanani mummiani ja hänen viisauttaan ja oppejaan, joita ihailen suuresti, hän sanoo.
– Kun saan käyttää tätä mekkoa, ymmärrän paremmin sen, kun jollain esineellä sanotaan olevan tunnearvoa.
Onnellinen päivä
Naiset kertovat, että mekkoa ovat ihastelleen niin pukua Seenan mittoihin korjannut luokkakaverin äiti sekä pesulan rouva, jonka luona puku kävi ennen Seenalle siirtymistään.
– Mekon tarinan lisäksi rouva ihasteli myös sen aitoa duchesse-kangasta. Monet nykyisistä, netistä ostetuista vanhojentanssipuvuista kun taitavat olla enimmäkseen polyesteriä, Auli Talvi miettii.
Tanssia harrastava Seena pitää vanhojentansseja loistavana perinteenä. Hän ei ole huolissaan askelista tai muusta, hän sanoo olevansa vain puhtaasti onnellinen.
– Tanssiminen parhaiden ystävieni kanssa ja tämän lukiouramme virstanpylvään juhlistaminen tekee minut todella onnelliseksi.