Lapsen täytyy saada itse luoda suhde omaan lajiinsa esimerkiksi liikunnallisten pelien ja leikkien kautta. Vain oman innostuksen kautta harrastus kantaa pitkälle.
Liian varhain alkanut, tavoitteellinen kisaaminen ei ole hyvä asia. Näin kertoo Huippu-urheilijan elämänkulku – tutkimus urheilijoista -tutkimuksesta vastannut tutkija, dosentti Mikko Salasuo.
– Joukkuelajien urheilijat näyttävät aloittavan 7-vuotiaana omalla tai jollakin toisella joukkuelajilla. Ne, jotka huipun saavuttavat, ovat harrastaneet vähintään yhtä toista lajia ja vähintään leikeissä ja pihapeleissä pelanneet lukemattomia muita lajeja. Yksilölajeissa on voitu aloittaa hyvin monella lajilla. Keskimäärin huipun saavuttaneet olivat harrastaneet vähintään kolmea lajia ohjatusti, ja heillä oli kattava liikunnallisten leikkien määrä tässä rinnalla, Salasuo kuvaa.
Kotimainen tutkimus selvitti, mitkä asiat tekevät ihmisestä huippu-urheilijan. Tutkimusta varten haastateltiin 96 45 eri lajin urheilijaa, joista 78 oli Suomen oman lajinsa huippuja. 18 oli sellaisia, jotka jostakin syystä lopettaneet lupaavan uran aivan huipun kynnyksellä.
Aineiston analyysin tukena hyödynnettiin kansainvälistä urheilijan uratutkimusta, jota Suomessa ei ole vielä tehty.
Laji täytyy itse löytää
Sekä kotimaisessa että kansainvälisissä tutkimuksissa havaittiin, että vasta noin 12 ikävuoden kohdalla tekeminen oli ensimmäistä kertaa vakavoitunut – siis muuttunut sellaiseksi, että treeneissä käydään kolmisen kertaa viikossa.
