Jos oman nuoruustyylin muisteleminen hävettää, et ole yksin. Mutta miksi itselle ennen niin tärkeiden nuoruustrendien näkeminen aikuisena on monelle niin tuskallista?
Lue seuraavat sanat. Nouseeko poskillesi nostalgian lämmin puna, vai sittenkin häpeän kylmä hiki?
Olkatoppaukset. Kreppiraudat. Napapaita. Reisiin kiedotut huivit. Oviaukon levyinen permanentti.
Jos oman nuoruustyylin muisteleminen hävettää, et ole yksin: monet kokevat tuskan pistoja katsellessaan kuvia vanhasta lookistaan. Mutta miksi nuoruustrendien näkeminen haaleassa kymppikuvassa on niin tuskallista?
– Jos olemme olleet siinä ajassa, olemme olleet makeita silloin, keskenämme. Kun aikaa on kulunut ja olet jo elänyt. Kun aikuisena katsomme nuoruuskuvia, nuoruudesta on kulunut niin pitkä aika, että siinä hetkessä se nuoruuden juttu, jota olemme käyttäneet, ei enää ole muodissa, eivätkä nuoret enää tee sitä samaa asiaa. Siitä syntyy tämä tunne, tyylikonsultti ja -kouluttaja sekä optikko Tuulia Alanen-Brandt analysoi.
– Muoti muuttuu koko ajan ja koko ajan tulee uusia juttuja, joten kun katsomme tässä ajassa kuvaa nuoruustyylistämme, se ei enää ole muodissa. Siksi sitä ajattelee: ”Ai kauhea, millainen tukka minulla onkaan ollut”. Kuva on irti kontekstistaan.
Jos oma nuoruustyyli tuppaakin ahdistamaan, nykyisten teini-ikäisten pukeutumisen seuraaminen ei tavallisesti herätä sen lämpimämpiä tunteita.
Vaikka oma nuoruus on blondausten ja takatukkien sävyttämää, se on silti jotenkin parempaa – nykynuorten tyyli tuntuu väärältä. Kulkea nyt pillifarkuissa ja nilkat paljaana pakkasella!
