Kuinka paljon säästyisikään aikaa ja vaivaa, kun voisi siirtyä teleportilla silmänräpäyksessä etelänlomalle tai palaveriin toiselle puolelle kaupunkia. Teleportti on kuvitteellinen mutta myös todellisuudessa kehiteltävä laite, jolla voi materiaalia hajottamalla ja uudestaan kokoamalla siirtyä paikasta toiseen.
Illinois'n yliopiston professori ja tekniikan tohtori Pentti Haikonen pitää ihmisen teleportaatiota nykytiedolla mahdottomana ja tappavana. Sitä paitsi missä ihminen olisi sillä aikaa, kun häntä ei näkyisi lähtö- eikä maaliviivalla?
– Oikeaa materiaalia ei ole saatu teleportoitua missään, ja tuskin saadaankaan. Tiettyjä fotoneja on kyllä muka teleportoitu, mutta fotonihan ei ole materiaalia vaan sähkömagneettisen kentän väre, Haikonen sanoo.
Teleportaatio vaatisi materian siirtämistä tavalla tai toisella. Toinen vaihtoehto olisi lähettää tieto materiaalista, kuten ihmisen rakenteesta atomeina, valon nopeudella kohteeseen.
– Silloin kohdepaikassa täytyisi olla riittävä määrä samoja alkuaineita, joista siirrettävä kappale voitaisiin tavalla tai toisella koota. Se ei voi syntyä tyhjästä vaan on oltava laite, kuten erittäin kehittynyt 3D-tulostin, joka osaa sen rakentaa.
Haikonen sanoo, ettei siirtomatkan pituus sinänsä olisi teleportaatiossa mikään ongelma, sillä signaali kulkee kyllä nopeasti pitkänkin matkan.
– Kuuhunkin kulkee valo sekunnissa. Ongelmaksi tulee sen sijaan siirrettävän tiedon määrä. Ihminen koostuu käsittämättömän monista atomeista, joiden tulee olla tarkoissa paikoissa ja tarkassa suhteessa toisiinsa nähden. Tämän kuvaamiseen tarvitaan käsittämätön määrä bittejä, eikä nyt puhuta edes mistään terabiteistä. Yksittäinen bitti siirtyy valon nopeudella, mutta valtavan bittimäärän siirtäminen peräkkäin vie aikaa, kun yksittäisen bitin ajallinen kesto ei voi olla nolla.
– Ihmisen rakenteeseen liittyvän tietomäärän siirtyminen saattaisi kestää kuukausia, jopa vuosia. 3D-tulostinkaan ei toimisi salamannopeasti. Mikään Star Trek -sarjojen esittelemä välähdyksennopea teleportaatio ei oikeasti tule kysymykseen.
Entä missä ihminen olisi sillä aikaa, kun tieto hänestä siirtyisi seuraavaan paikkaan? Haikonen on käsitellyt asiaa kirjassaan The Cognitive Approach to Conscious Machines.
– Teoriassa voitaisiin ajatella, että ihminen kopioitaisiin jollakin tavalla niin, ettei hän kuolisi, ja toiseen päähän saataisiin aikaan kopio. Silloin muodostuisi kuitenkin sellainen ikävä ongelma, että olisi kaksi samanlaista ihmistä, joista kumpikin uskoisi olevansa alkuperäinen, koska kummallakin on aiheesta päässään sama muisti.
– Ulkopuolisesta tarkkailijasta vaikuttaisi siltä, että jos "vanha" ihminen ei näy toisessa päässä ja ilmestyy toisesta päästä, niin hän on siirtynyt sinne. Ja uusi ihminenhän väittää, että hän on se alkuperäinen. Mutta itse asiassa uusi ihminen on vain klooni ja samaan aikaan alkuperäinen ihminen on tuhoutunut ja kuollut. Minä en suostuisi missään nimessä teleportoitavaksi, koska siinä lähtee henki.
Haikonen pahoittelee, että tieteen popularisoinnissa yksinkertaistetaan asioita eikä mietitä kaikkia seurauksia.
– Olisihan se vallan mukavaa, jos voisi vain mennä teleporttilaatikkoon ja olla seuraavassa hetkessä rantalomalla matkakumppanin seuratessa heti perässä samalla konstilla. Sanoisin kuitenkin, että ihmisen teleportaatio on mahdotonta. Ainakin se vaatii aivan toisenlaista näkemystä maailmankaikkeuden perusasioista kuin nykyään on.
Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva
Tietoinen robotti on jo kehitetty. Lisää aiheesta lähetyksessä.
27:03
