Palstalla ihminen ja luonto kohtaavat ainutlaatuisella tavalla. Valokuvataiteilija Sanni Seppo sukelsi maaliskuussa ilmestyneessä valokuvakirjassaan sisälle suomalaisten palstaviljelijöiden maailmaan.
Palsta-kirjan punainen lanka muodostuu Sanni Sepon tarkkanäköisistä valokuvista. Niissä esiintyy koko palstaviljelijöiden kirjo: eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä kuopimassa kasvimaata, rupattelemassa kahvitauolla.
Aurinko paistaa, ja aika tuntuu pysähtyneen.
− Kun aloitin kirjan teon, minua jännitti lähestyä ihmisiä. Mutta mitä enemmän tein työtäni, sitä rohkeammaksi tulin, ja myös ihmiset rentoutuivat. Vain prosentti lähestymistäni palstaviljelijöistä ei halunnut kuvaan, Seppo valottaa kirjan syntyprosessia.
Suomalaiset luokitellaan usein pidättyväisiksi, yksityisyyttään varjeleviksi ihmisiksi. Palstoilla stereotypiat eivät kukkineet.
− Minut kutsuttiin usein palstoille syömään, teetäkin keitettiin. Ihmisten ystävällisyys ja avoimuus oli koskettavaa. Ehkä suomalaiset eivät olekaan niin sulkeutuneita, valokuvataiteilija pohtii.
Luova tila, merkitys elämään
Seppo on itse viljellyt omaa palstaansa jo 20 vuoden ajan. Hän näki pitkään edessään vain mullan ja palstan, kunnes havahtui.
− Aloin miettiä, miten jännä elämäntapa tämä on. Todellisuus palstalla on erilainen kaupungin arkeen verrattuna, Seppo sanoo.
Palstat ovat kooltaan 10 kertaa 10 metriä ja sijaitsevat yleensä kaupungin maalla. Kaupungit valvovat viljelyä vaihtelevasti. Periaatteessa omaan aarin maaplänttiinsä saa tehdä melkein mitä vain.
