Joulupuu rakennettiin somistamaan suomalaista kotia ensimmäisen kerran 1800-luvulla. Säätyläiskodeista kuuset levisivät ympäri maata ja tulivat osaksi perinteistä joulukoristelua niin kodeissa kuin julkisissa tiloissa.
Ensimmäistä joulukuusta on vaikea lähteä nimeämään. Yhden legendan mukaan uskonpuhdistaja Martti Luther keksi joulukuusen kuusimetsässä Wittenbergissä. Mainintoja kuusista osana joulunviettoa on myös muualta Saksasta ja myös Baltian maista.
Alun perin Suomessa joulukuusia löytyi varakkaista säätyläiskodeista 1800-luvun alusta alkaen. Ensimmäisten joulukuusten kerrotaan löytyneen paroni von Klinckowströmin kotoa vuonna 1829. 1800-luvun lopulla ne levisivät myös maaseudulle, muun muassa kansakoulujen joulujuhlien välityksellä. 1920-luvulle tultaessa joulukuusi tunnettiin jo koko maassa
Kuusia saattoi olla useita, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Henkilökohtaisten joulukuusien taustalla vaikutti vanha tapa antaa nimipäiväsankarille pienin lahjoin ja koristein ehostettu nimipäiväkuusi. Suomessa oli tapana pystyttää myös juhannus- ja hääkuusia.
Ikivihreä kasvillisuus on toiminut koristeena erilaisissa kulttuureissa aikojen saatossa muutoinkin – esimerkiksi muinaiset egyptiläiset täyttivät kotinsa vihreillä palmun lehdillä, jotka symboloivat elämän voittoa kuolemasta. Kristitystä näkökulmasta joulukuusta voidaan verrata paratiisin puuhun.
Ulkokuuset
Suomessa kaupungeissa pystytettiin ulkokuusia 1800-luvun puolivälistä alkaen. Kun kuuset yleistyivät myös köyhissä kodeissa, ulkokuusien pystyttäminen loppui hetkeksi. 1930-luvulla ulkokuusia alettiin pystyttää Yhdysvalloissa, josta Suomi otti mallia.
