Laki ihmisen elimien, kudosten ja solujen lääketieteellisestä käytöstä muuttui vuonna 2010. Nykyään elinluovuttajaksi sopivan vainajan elimiä voidaan käyttää toisten ihmisten hoitoon, jos ei ole tiedossa, että vainaja eläessään vastusti sitä.
– Muutos tehtiin, koska siirtoelimistä on jatkuva pula. Lailla pyrittiin lisäämään siirrettävien elinten tarjontaa, lääkintöneuvos Jaakko Yrjö-Koskinen sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.
Muutoksesta tiedotettiin sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla, sairaanhoitopiireihin jaetulla esitteellä, tiedotteilla, haastatteluilla ja järjestöjen kautta. Ministeriön tietoon ei ole tullut tapauksia, joissa elinsiirtoon mahdollisesti kielteisesti suhtautuneelta mutta lainmuutoksesta elinaikanaan tietämättömältä vainajalta olisi siirretty elimiä.
– Joissakin tapauksissa omaiset ovat voimakkaasti vastustaneet elinluovutusta, vaikka tiedossa ei ole, että vainaja itse olisi elinaikanaan vastustanut sitä. Tällöin elinluovutus on jätetty tekemättä, vaikka laki olisi sen sallinut.
– Lain mukaan omaisilla ei periaatteessa ole oikeutta kieltää elinluovutusta, jos vainajan ei tiedetä sitä elinaikanaan vastustaneen. Omaisilta tulee pyytää lupa elinsiirtoon ainoastaan, jos kyseessä on alaikäinen tai henkilö, joka ei ikäänsä tai kehitystasoonsa nähden ole kyennyt ottamaan asiaan kantaa.
Eikö omainen voi käytännössä kuitenkin helposti sanoa, että vainaja vastusti elinsiirtoa, vaikka näin ei olisi ollut?
– Kyllä. Onkin suositeltavaa, että elinluovutuskorttia tai vastaavasti kielteisen kannan ilmaisevaa paperia kannettaisiin edelleen mukana lainmuutoksesta huolimatta.
Kasvun syitä vaikea arvioida
Suomessa tehtävien elinsiirtojen määrä vaihtelee vuosittain.
– Lakimuutoksen jälkeen elinsiirrot ovat lisääntyneet 10–15 prosentilla. Viime vuonna luovuttajia oli 107 eli enemmän kuin aikoihin. Siirtoja tehtiin 310, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Määrään vaikuttavat kuitenkin niin monet asiat, että on mahdotonta sanoa, mistä nimenomaisesta tekijästä kasvu johtuu, ylilääkäri Helena Isoniemi HUSin elinsiirto- ja maksakirurgian osastolta sanoo.
– Todennäköisesti kasvu ei johdu pelkästään uudesta laista vaan siitä, että Suomessa on ylipäänsä aktivoiduttu elinluovutustoiminnan suhteen, Yrjö-Koskinen lisää.
Uuden lain vaikutusta elinsiirtojonojen henkiinjäämisprosentteihin on niin ikään vaikea arvioida.
– Oletettavasti siihen vaikuttaa se, kuinka paljon ja millaisia potilaita elinsiirtojonoissa on, Yrjö-Koskinen sanoo.
Elinsiirtoleikkausten jälkeinen henkiinjäämisprosentti riippuu paljolti elinsiirtotoiminnan laadusta.
– Suomessa kaikkien elinsiirtojen tulokset ovat hyvät, sillä vuoden päästä yli 90 prosenttia siirretyistä elimistä toimii, Isoniemi kertoo.
Munuainen tarvituin
Ihmisestä toiseen voi siirtää monia elimiä.
– Tavallisin ja tarvituin on munuainen. Seuraavaksi eniten tehdään maksansiirtoja, kolmanneksi eniten keuhkonsiirtoja ja neljänneksi eniten sydämensiirtoja. Haimansiirrot aloitettiin uutena toimintana muutama vuosi sitten. Suolensiirrot ovat kaikkein harvinaisimpia, niitä on tehty Suomessa muutama, Isoniemi kertoo.
– Jos vainaja on suhteellisen nuori ja luovuttajaksi sopiva, on mahdollista, että häneltä voidaan käyttää kaikki elimet, Isoniemi lisää.
Harva sopii elinluovuttajaksi
Elinluovuttajaksi kelpaa itse asiassa hyvin harva vainaja.
– Henkilön täytyy olla aivokuollut: aivojen toiminta on lakannut ja sydämen pysähtyminen on enää ajan kysymys. Elimet otetaan siinä vaiheessa kuoleman jälkeen, kun verenkierto vielä toimii. Suomessa ei ole vielä otettu elimiä sydänpysähdyksen saaneelta henkilöltä, jonka verenkierto on pysähdyksissä. Tällainen on mahdollista, mutta ongelma on, että siirtotulokset huononevat, Isoniemi kertoo.
Lisäksi elinluovutukseen liittyy kaksi muuta rajoittavaa tekijää.
– Siirrettävän elimen on oltava terve eikä luovuttajalla saa olla vastaanottajaan mahdollisesti siirtyvää sairautta, kuten maksatulehduksen aiheuttavaa virusta, muita tarttuvia tulehduksia tai syöpäkasvainta, Isoniemi sanoo.
Ikärajoja ei ole.
– Yhä vanhempien ihmisten elimet kelpaavat elinsiirtotoimintaan. Toki jos ihminen on jo reilusti yli 80-vuotias, niin yleensä elimistö ei enää ole riittävän terve, Isoniemi kertoo.
Siirrot pyritään tekemään mahdollisimman samanikäisen luovuttajan ja vastaanottajan välillä.
– Aivan ääripäitä ei käytetä. Silti esimerkiksi munuaisten kohdalla kuolleen luovuttajan ikäero lapseen voi olla huomattava. Toisaalta on myös otettava huomioon, ettei pienen lapsen sydän tai maksa toiminnallisesti riitä satakiloiselle aikuiselle, Isoniemi toteaa.
Pelastavat henkiä ja parantavat elämänlaatua
Yrjö-Koskinen muistuttaa, että uusi laki on hyvällä asialla.
– Yhden elinluovuttajan elimiä käytetään usein jopa viiden tai kuuden potilaan elinsiirtoleikkauksissa. Kun kysymyksessä on sydämen, keuhkojen tai maksan siirto, tällainen leikkaus pelastaa hengen. Muunlaisissa tapauksissa potilaan elämän laatu paranee merkittävästi, Yrjö-Koskinen sanoo.
Lailla on myös mahdollisuuksia säästää yhteiskunnan rahoja.
– Säästövaikutus ilmenee tosin aika hitaasti. Se johtuu ehkä siitä, että koska suomalaisten asenteet elinluovutuksia kohtaan ovat tutkitusti aikaisemminkin olleet hyvin myönteisiä, niin elinluovutusten määrä ei ole uuden lain myötä ratkaisevasti lisääntynyt, Yrjö-Koskinen selittää.
– Erityisesti munuaisten siirtojen suhteen elinluovutuksilla on kuitenkin selkeä taloudellinen hyöty. Kertaluontoinen elinsiirto tulee pidemmän ajan kuluessa selvästi edullisemmaksi kuin jatkuva dialyysihoito, Yrjö-Koskinen lisää.
Tulevaisuudessa kanta potilastietojärjestelmään?
Yrjö-Koskinen huomauttaa uuden lain helpottavan myös omaisten asemaa.
– Aivokuolema tapahtuu usein hyvin äkillisesti. Kun omaisilta aikaisemmin samaan aikaan kysyttiin lupaa elinluovutukseen, päätös oli aika raskas. Nyt kun lakiin on kirjattu oletettu suostumus eli vain vainajan kanta ratkaisee, se helpottaa tilannetta – samoin kuin se, että vainaja elinaikanaan selkeästi ilmaisee tahtonsa tai kantaa mukanaan korttia, jossa hyväksyy elinluovutuksen, Yrjö-Koskinen toteaa.
Tulevaisuudessa mukana kannettavista lippulappusista voidaan ehkä luopua.
– Suomeen suunnitellaan uutta kansallista potilastietojärjestelmää. Suunnitelmissa on, että siihen sisällytettäisiin mahdollisuus kirjata oma kanta elinluovutukseen. Ihmiset voisivat mahdollisesti käydä itse sähköisesti muuttamassa tuota tietoa, Yrjö-Koskinen kertoo.
Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva