Laki ihmisen elimien, kudosten ja solujen lääketieteellisestä käytöstä muuttui vuonna 2010. Nykyään elinluovuttajaksi sopivan vainajan elimiä voidaan käyttää toisten ihmisten hoitoon, jos ei ole tiedossa, että vainaja eläessään vastusti sitä.
– Muutos tehtiin, koska siirtoelimistä on jatkuva pula. Lailla pyrittiin lisäämään siirrettävien elinten tarjontaa, lääkintöneuvos Jaakko Yrjö-Koskinen sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo.
Muutoksesta tiedotettiin sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla, sairaanhoitopiireihin jaetulla esitteellä, tiedotteilla, haastatteluilla ja järjestöjen kautta. Ministeriön tietoon ei ole tullut tapauksia, joissa elinsiirtoon mahdollisesti kielteisesti suhtautuneelta mutta lainmuutoksesta elinaikanaan tietämättömältä vainajalta olisi siirretty elimiä.
– Joissakin tapauksissa omaiset ovat voimakkaasti vastustaneet elinluovutusta, vaikka tiedossa ei ole, että vainaja itse olisi elinaikanaan vastustanut sitä. Tällöin elinluovutus on jätetty tekemättä, vaikka laki olisi sen sallinut.
– Lain mukaan omaisilla ei periaatteessa ole oikeutta kieltää elinluovutusta, jos vainajan ei tiedetä sitä elinaikanaan vastustaneen. Omaisilta tulee pyytää lupa elinsiirtoon ainoastaan, jos kyseessä on alaikäinen tai henkilö, joka ei ikäänsä tai kehitystasoonsa nähden ole kyennyt ottamaan asiaan kantaa.
Eikö omainen voi käytännössä kuitenkin helposti sanoa, että vainaja vastusti elinsiirtoa, vaikka näin ei olisi ollut?
– Kyllä. Onkin suositeltavaa, että elinluovutuskorttia tai vastaavasti kielteisen kannan ilmaisevaa paperia kannettaisiin edelleen mukana lainmuutoksesta huolimatta.
Kasvun syitä vaikea arvioida
Suomessa tehtävien elinsiirtojen määrä vaihtelee vuosittain.
