Thomas

Melua ja tuisketta tulvivana aikana on ilo pysähtyä sellaisen elokuvan äärelle kuin Thomas. Miika Soinin (s. 1973) esikoispitkä on pienimuotoinen, hiljaisuudessaan jopa harras tutkielma vanhenevan ihmisen maailmasta, niin ulkoisesta kuin sisäisestä.

Vanhuudenpäiviään viettävä Thomas (Lasse Pöysti) elää vaatimatonta ja eristäytynyttä elämää kellarikerroksen asunnossaan ainoana seuranaan radio, shakkilauta ja vaimon valokuva. Ne harvat kerrat kun erakko poistuu asunnostaan, ulkomaailma muistuttaa häntä vanhuudesta, yksinäisyydestä ja menneestä elämästä, jota hän ei haluaisi muistella. Thomasin on kuitenkin lopulta kohdattava menneisyytensä, ja se tapahtuu puistonpenkillä kohdatun tuomarin (Pentti Siimes) myötä.

Kansainvälisillä festivaaleilla palkintoja niittänyt Thomas perustuu norjalaiskirjailija Kjell Askildsenin kahteen novelliin. Soinin käsikirjoittama ja Tove Idströmin dramatisoima elokuva onnistuu säilyttämään omaperäisen kertojan luoman tunnelman, jonka sävyt vaihtelevat surumielisestä vaivihkaiseen komiikkaan. Muistettava yksityiskohta on päähenkilön pitkät kalsarit, joiden lahkeet tämä äkisti leikkaa: kaikki lyhyet alushousut on aiemmin heitetty menemään melankoliakohtauksen vallassa.

Daniel Lindholmin kuvaaman ja Antti Nikkisen lavastaman elokuvan visuaalinen ilme on äärimmäisen harkittu. Ruskeasävyiset still-kuvat vanhan miehen huoneesta ovat kuin valoa ja varjoa tutkivia öljyvärimaalauksia. Ulkona liikutaan vehmaissa puistoissa ja Eiran esteettisillä kaduilla. Seesteistä, suorastaan asetelmallista vaikutelmaa vahvistaa Lasse Enersenin musiikki, joka vuorottelee Chopinin ja Shostakovitsin haikeiden sävellysten kanssa.

Kun käsillä ovat lähestyvä kuolema, kipeät muistot ja syyllisyys, kaikki tämä henkistyneisyys voisi olla jo liikaa. Mutta vain muutamassa kohdassa patetiakynnys ylittyy. Osoittelun makua on vaikkapa roskiin heitetyssä täytetyssä pöllössä. Päällimmäiseksi jää tunne rauhallisesta hengityksen rytmistä, joka antaa tilaa ja aikaa ajatella.

Elokuvan pääpainoa kokeneilla harteillaan kannattelee Lasse Pöysti. Vaikuttavaa näyttelijänuraansa jatkava veteraani tekee eleettömän, sisäistetyn roolityön ihmisenä, jonka valinnat seuraavat mukana eivätkä jätä rauhaan. Kunnes jotakin merkillistä tapahtuu, myös katsojalle.

Kotimaista elokuvavuotta on moitittu vaisuksi koska katsojamäärät ovat pudonneet. Thomas ei liioin liene suuren kärsimättömän yleisön naposteltavaa. Mutta harvinaista herkkua se on.

Katso elokuvan traileri .

Teksti: Tuuve Aro