Uuteen kotiin muuttaminen on hyvä syy kutsua ystävät koolle ja juhlia. Vanhan tavan mukaan koti oli tapana siunata ja uusille asukkaille vietiin suolaa ja leipää. Nykyään tupaantuliaiset ovat vapaamuotoisempia.
Uuteen kotiin muuttaminen on hyvä syy kutsua ystävät koolle ja juhlia. Vanhan tavan mukaan koti oli tapana siunata ja uusille asukkaille vietiin suolaa ja leipää. Nykyään tupaantuliaiset ovat vapaamuotoisempia.
Tupaantuliaisperinteen syntyä ei tiedetä tarkasti. Siihen liittyy vanhakantaisia uskomuksia muun muassa kodin haltijoista. Haltijan sukupuoli määräytyi sen mukaan, sytyttikö talon isäntä vai emäntä ensimmäisenä tulen tuvan takkaan tai muuhun tulisijaan.
Kotien siunaaminen oli ennen vanhaan yleistä. Ortodoksisesta perinteestä lähtenyt tapa on sittemmin levinnyt myös mihin uskontoihin. Vielä nykyäänkin monet evankelisluterilaiset pyytävät papin siunaamaan kotinsa ja tuomaan asukkaille varjelusta.
Perinteen mukaan uuden kodin omistajille viedään vertauskuvallisesti leipää ja suolaa, joilla toivotetaan heille onnea sekä varmistetaan, että leipää riittää tulevaisuudessa yltäkylläisesti. Hevosenkenkiä annettiin aikoinaan lahjaksi puolestaan siksi, että ulko-oven yläpuolelle ripustettuna ne takasivat, ettei onni valuisi kodista pois.
Nykyään tuparit ovat vapaamuotoisempia ja yleensä tarkoituksena on pitää hauskaa - asunnon esittelyä unohtamatta. Usein vastamuuttaneet kierrättävät vieraat kodissaan ja kertovat siitä. Kierroksen jälkeen bileet ovat valmiit alkamaan!
Jotkut järjestävät vierailleen ohjelmaa, kuten visailuja tai pienimuotoisia esityksiä, mutta usein seurustelu hyvän ruuan ja juoman merkeissä riittävät tekemään illasta ikimuistoisen. Vieraskirjaan juhlijat voivat jättää onnentoivotuksensa uusille asukkaille.
Teksti: Katja Nykänen
Kuvat: Katja Nykänen, Jokakoti