Tekeekö vuosikerta viinin?

Jo vuosia Suomessa myynnissä ollut vuosikerraton Carrington Extra Brut-kuohuviini poistui Alkon listoilta ja sen tilalle tuli vuosikerrallinen Carrington Vintage Brut 2000- kuohuviini. Vanha Carrington on useasti hyväksi havaittu ja positiivisen odottavalla asenteella korkkaamme uuden version, onhan meille useiden viinikirjailijoiden toimesta kerrottu, että vuosikerrallinen viini on parempaa kuin vuosikerraton, rajatummalta alueelta tuleva viini on parempaa kuin laajemmalta alueelta tuleva ja niin edelleen.

Vintage Brutin väri on mukavan oljenkeltaista ja tuoksu pirteän hedelmäinen ja rauhallinen. Maku on kuivahko, melko runsas, erityisesti tietty viikunaisuus on havaittavissa hedelmäosastolla. Tässä vaiheessa kaikki vaikuttaa vielä ihan mukavalta, mutta otetaanpa viereen lasillinen vanhempaa versiota. Väri on samaa sävyä, mutta tuoksusta löytyy eroa. Extra Brutia voisi pitää samppanjana, sen verran voimakkaat paahtoleivän ja keksin aromit tulvahtavat lasista. Maku on pidempi, täyteläisempi sekä kuivempi, kuplat kestävät pidempään.

Miten näin on päässyt käymään, eikö vuosikertatuote olekaan parempaa? Suurin syy asiantilaan löytyy todennäköisesti rypälelajikevalinnoista. Siinä missä Extra Brutiin on käytetty tukevia ja klassisia viinejä ympäri maailmaa tuottavia rypäleitä kuten Grenache ja Chenin Blanc, Brut Vintage koostuu 95-prosenttisesti Sultana-nimisestä rypäleestä. Onhan Sultana toki Kalifornian ja Australian viljellyin rypäle, mutta se tunnetaan myös nimellä Thompson Seedless ja markkinatilanteesta riippuen suurelta osin kuivataan joko rusinoiksi tai syödään sellaisenaan. Carrington Vintage Brut 2000 on toki hedelmäinen ja iloinen keskivertokuohari ja kohtuullista vastinetta siihen sijoitetuille rahoille. Ikävää vain että kehitys ei aina ole positiivista.

(Teksti: Mikko Virta)