Tanja Nyholm oli ajamassa kotiinsa Espoon Matinkylään viime torstai-iltana, kun hänen ajomatkansa päättyi yllättäen äkkijarrutukseen. Nyholmin auton tuulilasi täyttyi jääkimpaleista, jotka viskottiin auton päälle tie yli kulkevalta kävelysillalta. Auto kärsi vahinkoja ja eikä Nyholmkaan selvinnyt täysin vammoitta.
Tapahtumat alkoivat vyöryä puoli yhdeksän aikaan illalla, kun Nyholm havaitsi kevyenliikenteen ylikulkusillalta nousevan esiin kolme teini-ikäistä poikaa.
– Olin jo ihan kotini lähellä. Ajoin suoraa katua ja juuri kun lähestyin siltaa, tajusin, että kolme kyyryssä ollutta poikaa nousevat esiin sieltä sillalta. Jokaisella oli syli täynnä jäätä, ja nehän tulivat sieltä kaikki kerralla tuulilasiini.
"Siinä meni näkyvyys ja tein äkkijarrutuksen"
Jääheittely aiheutti heti vakavan vaaratilanteen. Liikenneonnettomuuden riski oli olemassa. Nyholmilla oli nopeutta 40 kilometriä tunnissa. Suuremmassa nopeudessa olisi voinut tulla pahempaa jälkeä.
– Siinä meni aika lailla näkyvyys autosta. Säikähdin ihan hirveästi ja tein äkkijarrutuksen. En ehtinyt edes katsoa, että tuleeko ketään takana. Onneksi takana ei ollut ketään, Nyholm muistelee.
Nyholm päätti pysähtyä tapahtumapaikalle. Hän pysäköi auton tien sivuun ja huusi teini-ikäisille, jotka eivät olleet Nyholmin ihmetykseksi lähteneet pakoon sillalta.
– Nousin autosta ulos ja ajattelin, että poistan vähän niitä jäitä ja katson, että mitä tapahtui. Näin, että pojat yhä kurkistelivat kaiteen yli. Huusin heille, että mitä ihmettä te oikein teette!
"Hähää!"
Tilanne ei suinkaan päättynyt tähän, vaan jäätä alkoi sataa lisää sillalta. Pakenemisesta ei ollut merkkiäkään.
– Yksi poika otti syliinsä ison jäälohkareen. Se oli varmasti lähemmäs jalkapallon kokoinen. Hän huusi ”hähää” ja paiskaisi lohkareen aivan suoraan minua kohti. Se tuli todella lähelle ja todella lujaa. Hän tähtäsi minua päähän, Nyholm sanoo.
Nyholm seisoi juuri tuolloin autonsa oviaukossa. Hän ei ehtinyt täydellisesti pois alta, vaan jäälohkare raapi hänen poskeensa naarmun. Jääkimpale päätyi avoimesta ovesta auton sisälle levitti mukanaan ollut heikoitussepeliä ympäri autoa.
– Ehdin kääntää vain pikkuisen päätä sivuun ja nostaa olkapäät ylös pienenä suojausliikkeenä. Jää meni poskestani suoraan sisälle autoon. Aluksi olin niin säikähtänyt, että luulin, että onnistuin väistämään sen. Kotona huomaisin, että poskessani on verinen, kirvelevä jälki, ei mikään naarmu, vaan siitä oli ihan nahka kuoriutunut. Oli onni, ettei se tullut päähän.
