Suomellakin oli siirtomaansa – näin se haluttiin suomalaistaa

Luontokin haluttiin suomalaistaa

Leveyspiiri ei ollut otollisinta maanviljelylle. Se ei huimapäisimpiä estänyt. Siirtomaa piti saada myös näyttämään suomalaiselta. 

Valtiongeologi Väinö Tanner (eri kuin poliitikko-Tanner) ehdotti suurta havumetsittämistä, koska halusi, että ”arktista maisemaa muokattaisiin suomalaisempaan suuntaan.”

Petsamossa myös tanssittiin, syötiin ravintoloissa, pelattiin ja urheiltiin. Näin alueelle tuli moderni Suomi.  

Kirjoittajat myös taustoittavat teemaa ennen sen liittämistä Suomeen, että valottavat Petsamon menetystä ja sen jättämiä henkisiä jälkiä, muistojen Petsamoa, ja myös symboliikkaa, kuten evakkopatsasta Ivalossa.  

Pohjois-Lappi ja erityisesti Petsamo liitettiin kulttuuriseen suomalaisuuteen ja osaksi Suomea melko myöhään. Kiinnostus nousi 1800-luvulla. Petsamosta tuli muodollisesti Suomen osa pariksi vuosikymmeneksi Tarton rauhassa 1920, kahden epäonnistuneen sotaretken jälkeen.  

Tohtoritason tutkijat, Janne Lahti ja Peter Stadius historioitsijoita, Elina Arminen kirjallisuustutkija, Sonja Tanhua saamelaisen kulttuurin spesialisti, lähestyvät Petsamoa ja Suomea osana ajan eurooppalaista rasistista imperialismia, ja eurooppalaisen kristillisen sivistyksen levittämistoimia hallintoineen, virastoineen ja kouluineen. Ns. sivistyksen ohella siis vietiin myös asukkaita uusille maille.    

Petsamo oli eksotiikkaa matkailussa ja kirjallisuudessa

Kirja tuo hyvin esiin Petsamon ajan eksotiikan myös turismissa ja kirjallisuudessa. Petsamo oli näyttämönä matkakirjallisuudessa, ja fiktiossa historiallisista romaaneista oikeistoradikalismin leimaamaan utopiakirjallisuuteen.

Kirjallisuudessa Petsamoa käsiteltiin myös alueen Neuvostoliitolle menettämisen jälkeen. Vuosikymmeniä näkökulma oli petsamonsuomalaisten. Ensimmäinen kolttasaameksi kirjoitettu teos ilmestyi vasta vuonna 1988, Kati-Klaudia Fofonoffiin runoteos Pââšjoogg laulli, Paatsjoen laulut.

Petsamo oli rajaseutua, Euroopan ja Aasian raja, ajateltiin. Kirjoittajat osoittavat vakuuttavasti, ettei Suomi ollut erillinen, viaton saareke nationalistisen siirtomaa-aatteen ja sen toteutuksen vuosisatojen virrassa.

Kun halusimme kuulua osaksi Eurooppaa, teimme kuten eurooppalaiset tekivät ja ajattelivat, vaikka – ja onneksi – fyysisen väkivallan mittakaava alkuperäisväestöä kohtaan oli Pohjoisessa määrällisesti minimaalista verrattuna kolonialismin supervaltoihin.  

Kirjassa on mukavasti kuvitusta. Etusisäkannen kartat ovat tarpeen, joskin paikkakuntien pistekoko on puristettu minimiin. Tarkastele karttoja siis riittävän kirkkaassa lukuvalossa.

Janne Lahti, Elina Arminen, Peter Stadius, Sonja Tanhua: Petsamo. Suomen siirtomaa (Tammi 2026) 336 s.