Lapin sota kertoo tarinan monimuotoisista suomalaisista ja monenlaisista uhreista – olivat he sitten neuvostoliittolaisia, saksalaisia tai suomalaisia, elokuvan ohjaaja kertoo. Katso Asian ytimessä -haastattelu tästä.
Suomalaiset ovat kertoneet sodistaan elokuvissa vuosikymmenestä toiseen. Mutta harva nykyohjaaja on palannut sodan, kriisin ja kansallisen selviytymisen teemoihin yhtä usein kuin Aku Louhimies.
– Konfliktit ja sodat antavat näyttämön inhimillisille päätöksille ja tunteille, josta kuitenkin ensisijaisesti kerrotaan, elokuvaohjaaja avaa Asian ytimessä -ohjelmassa.
Lapin sota on monille suomalaisille edelleen melko tuntematon sota, Louhimies arvioi.
– Ihmiset eivät ainakaan täällä etelässä tiedä, että mikä se oikein oli. Kuva on hähmäisempi.
Kahden tulen välissä
Lapin sota alkoi syyskuussa 1944 Suomen ja natsi-Saksan välillä, kun Moskovan välirauha pakotti Suomen toiminaan. Rauhanehtojen mukaan saksalaiset tuli riisua aseista tai ajaa pois Suomesta syyskuun 1944 loppuun mennessä.
Suomi oli Neuvostoliiton asettamien rauhanehtojen puristuksessa. Ihmiset, joiden rinnalla suomalaiset olivat juuri taistelleet, olivat yhtäkkiä vihollisia Neuvostoliiton painostuksesta.
– Lapin sotaa leimaa neuvostopropaganda, jota me sodan jälkeen olemme kaikki suomalaiset saaneet osaksemme. Oli Neuvostoliiton etu osoittaa, että saksalaiset ovat poikkeuksellisen pahoja ja julmia, ja korostaa myös Lapin polttamista.
