Tästä alkoi Jutin elämäntaparemontti – "Huomasin että nyt ollaan kilometrejä jäljessä"

Jutila lopetti pelaajauransa vuonna 1999 ja sen jälkeen hän työskenteli muun muassa kommentaattorina sekä Suomen maajoukkueen joukkueenjohtajana. Elopainoa kertyi pelien loputtua.

– Sanotaanko silleen, että tuli aika tyhjiö siihen. Meni aika kauan ennen kuin pystyi tavallaan itselleen myöntämään, että se (ura) on ohi. Sitä siirteli asioita ja sitten pääsi turpoamaan. Tekeminen ja liikkuminen vaan jäi, Jutila muisteli.

Jutila sanoo, että hänellä meni pitkään ennen kuin hän pystyi myöntämään rehellisesti, että itsensä pitää potkia liikkeelle. Lopullinen päätös tapahtui saunanlauteilla, entisen huippupelaajan Jari Grönstrandin tuella.

– Oltiin Grönan kanssa saunassa, oltiin kyllä rillatuki sitä ennen. Siinä puhuttiin – paljon siitä oli puhuttu aikaisemminkin – mutta ei tavallaan vaan myöntänyt sitä. Se on fakta, että on koko elämänsä liikkunut pennusta asti, kaikenmaailman juttuja tehnyt ja sitten se vaan yhtäkkiä jäi. Sitten sen myönsi itselleen ja sai langan päästä kiinni. Sitten huomasi, että on kiva hikoilla muutakin kuin saunassa, Jutila sanoi.

Hyvinvoinnin suurlähettilääksi usein nimitetty Matti Heikkilä on kuullut monta vastaavaa tarinaa urheilu-uran jälkeisiltä ajoilta.

– Urheilijan elämä on organisoitua, johdettua ja siinä on selkeät ohjeet. Sitten kun se yhtäkkiä loppuu, eikä siihen valmistudu, käy juuri niin kuin Jutille, putoaa tyhjän päälle. Ei ole osaamista rakentaa normaalia arkea, sitä jää soutamaan ja huopaamaan eikä löydä identiteettiä itselleen siinä elämäntilanteessa, Heikkilä totesi.

Yksin liikkuminen vaikeaa joukkuepelaajalle

Jutilan sanoo, että reissutyöt olivat yksi syy painonnousuun, ravintola oli yleisin ruokailupaikka. Kun hän tapasi nykyisen vaimonsa Satun, Juti palasi normaalimpaan suuntaan.

– Hän ihmetteli ensimmäisen kuukauden, kun sanoin että mennään ulos syömään esimerkiksi tiistaina. Hän sanoi, ettei ollut tottunut sellaiseen, sitten palattiin kotiruokaan.

Jutila on tajunnut, että omaa hyvinvointia ei tehdä kenenkään muun kuin itsensä takia. Alkuaskelille voi nyt jo naurahtaa.

– Kun lähti ekoille kävelylenkeille, niin huomasi, että "ihan oikeesti hei, nyt ollaan kilometrejä jäljessä". Tai kymmeniä kilometrejä, mutta sitä tajusi, ettei tässä olympialaisiin tähdätä.

Jutila ei ole asettanut itselleen mitään suurempia aika- tai muitakaan tavoitteita. Hän pyrkii noudattamaan hyvää ruokavaliota ja liikkumaan. Absoluuttiseksi hän ei aio alkaa, vaan välillä voi vähän lipsua. Yksi asia on hänelle vaikeaa.

– Satu on ollut mukana, ja se on juuri, ettei tee yksin. Olen tottunut olemaan joukkueessa ja menemään ryhmässä. Minulle on vierasta, että yksin lähtisin vetämään kympin lenkin tai jotain. Siinä on kova haaste, että pitäisi lähteä yksin menemään, Juti tuumasi.

Katso Jutilan, Heikkilän ja entisen pituushyppääjän Ringa Ropon keskustelu artikkelin ylälaidasta.