Lempi voi leimahtaa missä vain, mutta miten Helmen lukijat kohtasivat tulevan puolisonsa? Lue romanttiset tarinat!
Pyysimme lukijoitamme kertomaan, missä he tapasivat tulevan puolisonsa. Yli 520 henkeä kävi kertomassa romanttisen tarinansa!
Vastaajista 23 prosenttia oli löytänyt rakkauden baarista, 16 prosenttia taas netistä. 15 prosenttia vastanneista oli tavannut kumppaninsa ystävien avustuksella. Lempi oli leimahtanut myös koulussa, töissä ja lomamatkalla.
Rakkaus, se on ihanaa – lue lukijoiden romanttisia tarinoita!
"Kirjoitin kirjeen väärälle ihmiselle"
– Puolisoni oli tien toisella puolella olevassa yrityksessä töissä. Hän haki kahvia meiltä lähes päivittäin ja sattumien summana päätyi vielä sukulaiseni vuokralaiseksi. Tästä sitten tarina lähti, loppujen lopuksi minä vein hänet mukanani. Vastaus kai kysymykseen siis kuuluu: töissä ja baarista.
– Etsin itselleni kirjeenvaihtoystävää netistä joku vuosi sitten, mutta jotenkin kirjoitinkin vikaan ja eri ihmiselle kuin olin aikonut... Mutta ilmeisesti en sittenkään niin väärälle, kun olemme jo häitä ja lapsia suunnittelemassa ja onnellisesti yhdessä.
– Tapasin rakkaani Suomi24-sivuilla. Olemme olleet yhdessä kohta kolme vuotta, joista reilu kaksi vuotta naimisissa. Meillä on myös kaksi lasta. Hän on elämäni rakkaus, hänen kanssaan on helppo ja hyvä olla, olemme sielunkumppanit, parhaat kaverit ja seksielämämme kukoistaa. En halua koskaan elää ilman häntä ja hänen läheisyyttään.
– Ensi tapaamistamme itse en muista kovin hyvin, koska en kiinnittänyt tulevaan rakkaaseeni kovin paljon huomiota, sillä luokkakaverini oli heittänyt minua pienellä puupalikalla ja kostoksi sumuttelin häntä suihkepullolla. Rakkaani naureskeli siis vieressä, ja on sanonut myöhemmin, että sillä hetkellä hän kiinnostui minusta.
– Jumpassa. Jumppasimme vierekkäin ja siitä se alkoi.
– Tapasimme netissä älyttömällä ilmoituksella, josta ei voinut tietää toisesta mitään. Vastauskin oli yhtä erikoinen. Sovimme treffit ja tajusimme olevamme kuin luodut toisillemme. Yhteinen elämä edessä...
– Mökkikylämme ainokaisessa ravintolassa oli esiintymässä livebändi, jota ystäväni halusi välttämättä katsomaan. Vastahakoisesti matkaan lähdettyäni silmäni osui komistukseeen seurueineen. Ensi silmäyksen jälkeen en halunnut laskeakaan enää häntä silmistäni. Illan päätteeksi päädyimme tanssiin ja juttelemaan, paljastui, että asuimme samalla suunnalla ja molemmilla on mökki samassa pitäjässä, koskaan emme vaan toisiamme olleet nähneet... Siitä se sitten lähti. Ensi treffeille hän vei minut tietämättään, järven rannalle, synnyinkotini vastapäätä. Siitä oli helppo aloittaa tutustuminen.
"Vuorokauden mittaiset treffit"
– Olin jo jonkun aikaa pitänyt treffiprofiilia suomalaisessa treffipalvelussa ja eräänä päivänä huomasin, että sivuillani oli käynyt eräs maajussi, joka oli onnistunut kirjoittamaan profiilinsa hyvin aidoksi kuvaukseksi itsestään ja arvoistaan. Laitoin hänelle viestiä hetimmiten ja sain vastauksena, että hän aikoi laittaa myös viestiä minulle päin, mutta olisi ensin yön yli miettinyt mitä laittaisi. Muutama viesti treffipalvelun kautta, sitten lisäys meseen, kolme viikkoa tästä ja tapasimme kasvotusten – vuorokauden mittaiset treffit, joiden lopputuloksena aloimme seurustella. Tästä ensikohtaamisesta on nyt vuosi ja neljä kuukautta, olemme olleet kihloissa vajaa puoli vuotta ja häitä suunnittelemme loppusyksyksi, juuri sille päivälle jolloin ensitapaamisestamme tulee kuluneeksi kaksi vuotta. Olemme alusta lähtien suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta, hyvin aikaisessa vaiheessa puhuttiin mm. lasten lukumäärä ja tuo hääpäiväkin valmiiksi. Ja olemme tällä hetkellä onnellisempia kuin koskaan.
– Tavattiin vaimoni kanssa vanhan sairaalan vanhassa ruumishuoneessa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Molemmat tiesi heti katseitten kohdattua, että tämä on se oikea. Nyt onnellisesti 17 vuotta takana ja kolme lasta rakkauden hedelminä. Silti pitää muistaa aina tehdä töitä suhteen eteen.
– Olin Espanjassa ystäväni luona viikon parisen vuotta sitten. Toiseksi viimeisenä iltana lähdimme hänen ja hänen ystäviensä kanssa telttailemaan. Leirin pystytimme rannalle, vuoren juurelle. Eräs kaverini ystävistä, komea espanjalaismies, jota olin jo ehtinyt nähdä useampanakin iltana, kiinnitti jostain syystä huomioni tällä kertaa. Aloimme jutella ja lempi leimahti saman tien. Aiemmin en ollut tiennyt hänen puhuvan englantia. Nyt olemme kaukosuhteessa, mutta rakkaus on välimatkaakin suurempi.
– Tapasimme aluksi netissä, kunnes jutusteltuamme huomasimme asuvamme samassa kaupungissa melko lähekkäin, ja mikä ihmeellisintä, huomasimme opiskelevamme samassa koulussa: siitä alkoi ystävyys, seurustelu ja tässä sitä ollaan onnellisesti avoliitossa!
– Olin töissä kaupassa, missä myytiin kaikkea mahdollista. Olin tiskin takana, kun sisään tuli nuori mies luokseni kysymään linkkaria, linkkuveistä. Meillä ei kuitenkaan ollut sellaista, joten hän lähti pois. Tämä päivä oli lauantai, mutta maanantaina hän tuli uudestaan ja nyt oli palasokeri loppu. Hän osti puoli kiloa, silloinhan se oli irtotavaraa, kuten kaikki jauhot ynnä muut. Hän jäi rupattelemaan ja kun tuli puheeksi kotini, että se on aivan lähellä hänen kämppäänsä, oli selvä että lähtisimme yhtä matkaa, koska sulkemisaikaan oli vain puoli tuntia. Siitähän tämä tie lähti "Turkuun". Olimme tunteneet toisemme toista kuukautta, kun päätimme mennä kihloihin. Silloin vuosi oli 1956, ja naimisiinmenostamme on nyt yli 50 vuotta. Siihen on mahtunut niin aurinkoa ja myrskyä. Nykyään erotaan liian herkästi, vastuu toisesta puuttuu ja lupauksista, vaikka olisi mahdollista hakeutua terapioihin, jonka olen kuullut auttavan asioitten selvittelyssä. Tsemppiä nuorille ja vähän vanhemmille pareille.
MTV3/Helmi
Kuvat: Shutterstock