Studio55.fi pyysi lukijoitaan kertomaan kokemuksia syömishäiriön sairastamisesta. Sairaalloiseksi kääntynyt laihduttaminen sai joillakin pontta muun muassa hoikentuneesta ulkonäöstä saaduista kehuista. Tuhoisasta ajattelutavasta on vaikea päästä eroon.
Painon kyttäys alkoi kuusikymppisenä
Sairastuin noin kaksi vuotta sitten 60-vuotiaana, kun rakastuin ja halusin olla hoikka ja näyttää hyvältä. En syönyt oikein mitään, kyttäsin vaakaa ja peilikuvaani. Olen aina ollut hoikka, 160 cm pitkä ja alle 60-kiloinen. Laihduin muutamassa kuukaudessa 10 kiloa. Sairastuin anemiaan, ja rasvaa ei veressäni ollut juurikaan.
Jouduin rautalääkekuurille ja sain parannettua veriarvoni, mutta edelleen sairastan syömishäiriötä. Jätän lounaita väliin ja syön vain kasviksia, kyttään edelleen painoani joka on nyt 49 kiloa. En parane varmaan ikinä – olen koukussa hyvännäköiseen kroppaani, josta saan kehuja kokoajan. On ihana ostaa vaatteet tässä iässä kokoa XXS. En halua, että vartaloni muuttuu.
Rakastettuni on huolissaan, mutta ei saa järkeä päähäni.
Bulimia oli tabu – ”Inhoan edelleen syömistä”
Teininä sairastuin ankaraan bulimiaan. Piti olla täydellinen kroppaa myöten. Fyysiseen terveyteen ei vaikuttanut mitenkään, voin oikein hyvin. Henkisesti suhde ruokaan vääristyi pahoin ja käytin sitä tunteiden käsittelyyn. Onnea oli huomata painon aina pudonneen ja hyvä mieli kovasta työstä aina, kun ihmiset hämmästelivät miten laiha olin.
Sairauteni oli tiedostettu lähipiirissäni, mutta tabuhan se oli. Ensimmäiset itseohjautuneet nuorisopsykiatrisen kontaktitkin kaatuivat siihen, etten jaksanut ottaa sitä näkyvää häpeää kannettavaksi. Sairastin kiivaasti yli 10 vuotta, kunnes suorituspaineiden alla romahdin ja sain lääkityksen sekä hyvän ja tukevan terapian.
Viisi vuotta meni vähitellen paremmin ja paremmin ruokailujen kanssa. Inhoan yhä edelleen syömistä, se on pakollinen ja edelleen mieluusti nopeasti alta pois hoidettava rutiini. Toisinaan syömishäiriö nostaa edelleen päätään, mutta nyt elämän kiintopisteet ovat vahvempia muualla, joten nopeasti se aina häviää oirehtimasta.
