Heikki Paasonen teki elämänsä ensimmäisen elokuvan ääniroolin UP – Kohti korkeuksia -leffan Dogina. Paasonen kertoo, että työ oli todella mielenkiintoisa ja jopa vaikeampaa kuin mitä hän olisi kuvitellut. Mies oli lopputulokseen tyytyväinen, sillä hän ei erottunut joukosta missään nimessä huonoimpana äänenä.
Heikki Paasonen oli käynyt tekemässä ääninäytteen jo aiemmin dubbauksia tekevälle firmalle, josta hänelle soitettiin ja tarjottiin Dogin roolia.
– Ne oli jostain syystä ajatelleet minua, kun piti tehdä keskittymishäiriöiselle tyhmälle koiralle rooli, olin innoissani tietysti. Olin otettu, koska arvelinkin, että jotain tämän tyyppisiä rooleja olisi hauska tehdä.
Työ oli haasteellisempaa kuin mitä Paasonen oli luullut. Kun mies ajatteli kuulostavansa luonnolliselta ja uskottavalta, lopputulos oli laimea.
– Sitten vaan jotenkin rupesin vetää enemmän yli ja tavallaan niin täysiä kuin sen vaan voi tehdä. Koska ääni on ainoa instrumentti, mikä on käytössä, et voi millään kompensoida.
Paasosen mielestä työprojekti oli kuitenkin hauska ja lopputuloskin miellytti miestä. Oman äänen kuuleminen elokuvaroolissa oli ensimmäisellä kerralla jännä paikka.
– Oli ehkä vaikea suhtautua siihen, että oma ääni on leffassa toisen äänenä. Muutama kohta oli sellainen, että tuli semmoinen fiilis, että tuon olisi voinut tehdä paremmin. Mutta ehkä se yleisvaikutelma oli, että en erottunut huonoimpana, ja olen siihen tyytyväinen. Mielestäni istuin siihen ihan hyvin, ja se riitti minulle ensimmäisellä kerralla.
"Olisi kiva saada lapsia"
UP – Kohti korkeuksia -elokuvan päähenkilöllä ei ole lapsenlapsia, eikä hän tule aluksi kovinkaan hyvin toimeen 8-vuotiaan partiopoika Rasmuksen kanssa. Elokuvan edetessä sekä Rasmus että Paasosen esittämä Dogi-koira saavat yrmeän vanhuksen heltymään. Paasosella itsellään on aina ollut hyvät suhteet kaikkiin isovanhempiinsa.
