Suomiurheilun Forrest Gump saavutti SM-kultaa salibandyssa, haastoi maan squashkärjen ja muuttui jättiraudat nostavaksi kehonrakentajaksi – dominoi nyt somea reteällä tittelillä: "Se lähti ihan käsistä"

Onko tässä Suomi-urheilun Forrest Gump? Toni Lötjönen on menestynyt useassa lajissa, viimeksi kehonrakennuksessa 0:47
Onko tässä Suomi-urheilun Forrest Gump? Toni Lötjönen on menestynyt useassa lajissa, viimeksi kehonrakennuksessa.

Salibandyn kolminkertainen Suomen mestari, jalkapallon ykkösdivaripelaaja, squashissa Suomen huippujen tahdissa ja fitnessurheilussa SM-tasolla. Kun Toni Lötjönen, 42, päättää ottaa jonkun urheilulajin haltuun, hän yleensä onnistuu. Kaiken lisäksi hän dominoi sosiaalista mediaa, pyörittää urheilukeskusta ja johtaa salibandykeskustelua "Ylijohtavan" tittelillä. Mikä ihmeen friikki tämän tällainen Lötjönen on?

Pääkuvan videolla tunnelmia monilajiosaaja Toni Lötjösen uran varrelta. 

Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että kun he ryhtyvät johonkin, heillä ei ole keskitietä. Asiat tehdään täysillä, loppuun asti.

Elämässä on kaksi vaihdetta kuin edesmenneen Lemmy Kilmisterin kitaravahvistimessa: off ja killer.

Toni Lötjönen vaikuttaa leppoisalta kaverilta istuessaan Merihaan Palloiluhallin sohvalla, mutta jos joku innostaisi hänet uimaan satama-altaan poikki ilman märkäpukua, hän voisi ottaa haasteen vastaan.

Ja läpäistä sen.

Ilmaisussa on potkua. Jos Lötjönen yrittäisi maalata seinää harmaaksi, suti tuottaisi todennäköisesti vain kirkasta väriloistoa.  

Lötjönen päätti kerran salibandyjoukkueen kauden päätösjuhlissa lopettaa alkoholin juomisen kokonaan, vaikkeivat väkijuomat olleet ennenkään olleet hänen elämässään isossa osassa. Kului 13 vuotta ilman pisaraakaan, kunnes Yö-yhtyeen nokkahahmon Olli Lindholmin kuolema sai avaamaan viinipullon.

Ei alkoholia kulu edelleenkään paljon, sillä Lötjösellä on muuta tekemistä kuin juominen.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Jalkapallosta salibandymaalivahdiksi

Lötjöstä naurattaa, kun häntä nimittää suomiurheilun Forrest Gumpiksi. Tom Hanksin näyttelemä hahmohan innostui monesta eri asiasta ja pärjäsi niissä, esimerkiksi pingiksessä ja kestävyysjuoksussa.

– Sellaista nimitystä ei ole ennen ollutkaan. Saa Twitterin esittelyyn uuden kohdan, Lötjönen naurahtaa.

Ensimmäinen rakkaus oli jalkapallo. Lähinnä keskikentän pohjalla pelannut Lötjönen nousi 1990-luvun lopussa Rauman Pallo-Iirojen ykkösdivisioonassa pelaajaan joukkueeseen. Hän oli vielä 2009 nostamassa Someron Voimaa kolmosdivarista kakkoseen.

Lötjönen epäilee, että jalkapallossa kyvyt olisivat riittäneet Veikkausliigaan asti, mutta toinen laji nousi edelle. Kun muitakaan menijöitä ei ollut, Lötjönen asteli lähinnä kaveriporukasta kyhätyn SalBan B-nuorten maalivahdiksi.

Ensimmäinen nuorten maajoukkuekutsu tuli vuoden pelaamisen jälkeen. Lötjönen oli siitä erikoinen maalivahti, että hän oli joukkueen kärkeä nopeustesteissä: paikaltaan lähdetyn 20 metrin juoksutestin ennätys on 2,70 ja pomppuennätys 60 senttiä.

– Futiksesta tuli tietysti pohjaa, mutta nopeusgeenit tulivat luontaisesti äidinmaidosta.

SM-mitalit muovikassissa

Lötjönen pelasi salibandyn liigauralla 207 ottelua SSV:n, HIFK:n ja SBS Porin riveissä. Taskuun jäi kolme SM-kultaa ja Euroopan Cupin voitto.

Lötjönen pelasi myös kaksi kautta ammattilaisena Ruotsissa Haninge IBK:n ja Caperio Råsundan riveissä. Salibandy oli 12 vuotta elämän tärkein asia.

– Mitalit ovat jossain varastossa Stokkan pussissa. Lajista saadut ihmissuhteet ja kokemukset merkitsevät paljon enemmän kuin saavutukset.

Varsinaisen lopettamisen jälkeen Lötjönen ei seurannut lajia yhtään puoleentoista vuoteen, mutta suostui tekemään paluun keväällä 2012, kun SSV:n tshekkimaalivahti menetti täysin itseluottamuksensa.

– Hänelle tuli maalivahdin lautaskammo, eikä hän saanut enää ulko-oveakaan kiinni. Minun piti mennä pariksi viikoksi tuuraamaan, mutta lopulta pelasin urani parhaat ottelut. Hopea jäi käteen. Se kokoelmista puuttuikin.

Lötjönen teki vielä kaudelle 2019-20 yhden paluun Vihdin Salisusien kakkosdivarijoukkueeseen. Hän lohkaisi seuran nettisivuilla, että seitsemän vuoden tauko jättää mieheen yhtä ison jäljen kuin Juha Tapion biisit.

– Ei se ollutkaan niin siistiä, kun en pystynyt antamaan lajille sata pinnaa. Haluan olla paras, kun lähden johonkin.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Squashissa Suomen kärjen tahdissa

Lötjönen on työskennellyt jo 15 vuotta Merihaan pallohallin päällikkönä. Hän innostui kokeilemaan yhtä hallissa tarjottavaa lajia, squashia, ja nousi siinäkin Suomen rankingin kymmenen parhaan joukkoon.

Hän treenasi 16 tuntia viikossa ja pystyi pelaamaan treenipelejä Suomen pitkäaikaista ykköstä Olli Tuomista.

– Se lähti ihan käsistä. Tuominen sanoi, ettei kukaan treenaa noin paljon.

Aikamoinen yllätys.

Juttu jatkuu kuvan alla.

150 kiloa penkistä

Ja ettei lajivalikoima jäisi vajaaksi, hän löysi fitnessurheilun. Lajin 70-kiloisena aloittanut on saanut paisutettua itsensä yhdeksässä vuodessa 95-kiloiseksi lihaskimpuksi.

Lihaksen kasvattaminen on vaatinut kovaa työtä, sillä Lötjönen kuuluu kehotyypiltään kansanomaisesti sanottuna niin sanottuun kusimatojen kastiin.

Pelikaverit katsoivat ihmeissään, kun joukkueen maalivahti veti Pasilan urheilutalolla ennen ottelua penkkipunnerrustreeniä.

– Lihasten kasvattaminen ei ole minulle sinänsä luontaista. Mutta se siinä kiehtoikin.

Lötjönen kävi pokkaamassa SM-kisoissa men's physique -sarjassa viidennen tilan, mutta harjoittelu ja lihasten kasvatus kiehtovat enemmän kuin kilpaileminen. Harjoituskertoja tulee edelleen viikossa 7–8. Siihen tulee päälle satunnaisia kertoja salibandyä tai padelia.

– Täytyy sanoa, että viikon kalenteri rakennetaan treenien ympärille. Palaverit sovitaan sitten siihen ympärille.

Rautamäärät eivät sinänsä merkitse paljon, mutta on tämä urheilun monitoimi-ihme nostanut penkiltä 150 kiloa ja kyykystä 200 kiloa.

– Sillä penkkituloksella avautuu jo paikka aika monesta pöydästä.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Ylijohtava johtaa keskustelua

Usein tämän tyyppiset tarinat kääritään pakettiin niin, että keskushahmo viettää nykyään seesteistä, rauhallista ja kiireetöntä elämää.

Ei tässä tapauksessa.

Lötjönen on päivätyönsä ohella Roballa sijaitsevan kuntosalin osaomistaja. Hän kommentoi salibandyn F-liigaa Ruudulle. Iltoja kuluu lisäksi HJK:ssa pelaavan 8-vuotiaan pojan jalkapallojoukkueen apuvalmentajana.

– Sen voin sanoa, että kukaan ei katso salibandypelejä enemmän kuin minä, Lötjönen heittää.

Oman aikansa vie somessa pyöriminen. Lötjönen on erittäin aktiivinen Twitter-hahmo, joka ei ainoastaan osallistu, vaan luo keskustelunaiheita. Avaukset ovat välillä aika kärkkäitä. Lötjösen postilaatikkoon kilahtaa paljon yksityisviestejä, joissa toivotaan asioiden nostamista esille.

Onpa joku joskus sanonut, että hän on salibandyn ainoat kasvot. 

Lötjönen ei muista kuka keksi "Ylijohtava"-nimikkeen, mutta hän pitää siitä.

– Ei sellainen kädenlämpöinen oikein toimi somessa. Toistaiseksi melkein kaikki kuitenkin moikkaavat hallilla.

Vaimo Anna on kuulemma tottunut siihen, että mies pysyy tyytyväisempänä mitä enemmän hänellä on tekemistä. Passiivisiin Netflix-maratoneihin häntä ei ole luotu, mutta pojan kanssa on hauska katsella Valioliigaa tai Mestareiden liigaan.

Kun niin monta lajia on koluttu läpi, niin mitä seuraavaksi?

– Ehkä se golf. Sanoin Petteri Nykkylle, että aloitan ottamalla yksityistunteja sinulta.

Suomen golfhuiput, olkaa varuillanne.

Lue myös:

    Uusimmat