Suomi ei onnistunut ratkaisemaan puheenjohtajakaudellaan EU:n isoja kiistoja Välimeren pelastusoperaatioista, EU:n rahankäytöstä, veronkierron estämisestä tai laajentumisesta Länsi-Balkanilla.
Vuodenvaihteessa päättyvän kauden ajoitus oli vaikea. EU odotti uuden komission aloitusta, eikä tomerinkaan ote olisi välttämättä tuonut tuloksia.
Suomen tehtävänä oli johdattaa EU vakaasti yli vaalikausien taitteen. Tässä melkein onnistuttiin. Hallituksen kaatuminen vain neljä viikkoa ennen puheenjohtajuuden päättymistä ei ehtinyt juuri vaikuttaa, koska puheenjohtajakauden hoito on ollut vahvasti virkamiesten käsissä.
Hallituksen kaatuminen kesken puheenjohtajakauden on harvinaista. Viime vuosilta muistissa on lähinnä Tshekin kompurointi vuonna 2009 ja Belgian pitkittyneet hallitusneuvottelut vuotta myöhemmin.
Näin isot kysymykset etenivät Suomen kaudella:
Oikeusvaltio esillä näkyvästi
Aiempiin puheenjohtajamaihin verrattuna oikeusvaltioperiaate nostettiin Suomen kaudella selvästi näkyvämmin esille. Unkari kutsuttiin muiden EU-maiden kuultavaksi eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) johdolla ja EU:n budjettiin esitettiin oikeusvaltiokytkentää.
Aktiivisuuden nurjana puolena Suomi sai osakseen piikittelyä Puolassa ja Unkarissa.