– En ole ikinä kokenut, että olisin suomalainen. Täällä olet aina jotenkin ulkopuolinen ja erilainen, etkä osa yhteiskuntaa, 23-vuotias Suleqo Yusuf kertoo.
Yusufin mukaan suomalaiset ovat mukavia, mutta vähän sisäänpäin kääntyneitä.
– Huomaan saman myös itsessäni, en kovin herkästi mene puhumaan tuntemattomille, Yusuf nauraa.
Suomessa syntynyt somalitaustainen Yusuf kertoo kohtaavansa rasismia päivittäin.
– En kiinnitä siihen paljon huomiota. Yleensä se henkilö ei vain ole tyytyväinen omaan elämäänsä ja purkaa sen muihin.
Yusuf kertoo Suomen somalit -kirjassa Suomessa syntyneen somalin tulevaisuudensuunnitelmista ja -unelmista. Yusuf itse opiskelee tällä hetkellä sairaanhoitajaksi.
Hänen isänsä Yusuf M. Mubarak on yksi kirjan kolmesta kirjoittajasta.
Vuonna 1990 Suomeen pakolaisena saapuneen Mubarakin mukaan Suomessa syntyneet somalit suhtautuvat yhteiskuntaan hieman eri tavalla kuin aikuisena maahan tulleet.
Vanhemmalla sukupolvella sydän ja ajatukset ovat vielä vanhassa kotimaassa, kun taas nuoret somalitaustaiset kamppailevat kahden kielen ja kulttuurin välillä.
Mubarak muistuttaa, että myös ne, jotka ovat syntyneet Suomessa, tarvitsevat kipeästi apua sopeutumiseen.
Nuorten työllisyystilanne huolestuttaa
Nokialla insinöörinä työskentelevä Yusuf M. Mubarak pitää tärkeänä, että suomalainen yhteiskunta avaa silmänsä. Töitä tarvitsevia maahanmuuttajanuoria on paljon.
– Eihän se ole yhteiskunnan etu, että tänne tullaan ja ollaan työttömiä, Mubarak sanoo.
Mubarakin mukaan Suomessa syntyneelle nuorelle on lähes itsestään selvää, että he ovat yhtä tasa-arvoisessa asemassa muiden suomalaisten nuorten kanssa. Kun nuori huomaa, ettei näin ole, voi seurata ongelmia. Nuorten syrjäytymisen voi kitkeä, jos tilanteeseen puututaan hyvissä ajoin.
– Haluaisin, että lapsillani olisi oikeus myös työhön. Olen maksanut veroja Suomeen 20 vuotta ja nyt poikani on menossa armeijaan. Se on tunteellinen asia, Mubarak sanoo.
Näkymättömästä näkyvää
Häntä kismittää yhteiskunnassa kytevä piilorasismi.
–Hymyillään päin naamaa, mutta sitten selän takana toimitaan toisin. Kynällä voidaan tehdä aika pahoja jälkiä, Mubarak kertoo.
Hänen mukaansa somaliyhteisöön liittyy edelleen negatiivisia mielikuvia, jotka eivät pidä paikkaansa.
Erityisesti sokeaa vihaa maahanmuuttajia kohtaan Mubarak ei ymmärrä.
– Se on sairasta, se pitää kitkeä pois ja siitä pitää pysytä keskustelemaan. Puhumalla voi parantua rasismista, Mubarak sanoo.
Paluu takaisin Somaliaan on käynyt mielessä. Eniten ikävä ensimmäisestä kotimaasta on sukulaisia, ystäviä, aurinkoa ja turvallista ilmapiiriä ennen sotaa.
– Meistä osa ajatteli aluksi, että Somalian ongelmat ovat ohitse nopeasti ja sitten voi mennä takaisin. Mutta sota ei kysy sinulta, milloin se päättyy.
Mubarakin mukaan suomalaiset ja somalit ovat kaikki keskenään erilaisia, mutta mahtuvat samaan yhteiskuntaan. Mubarakin mukaan tilannetta kuvaa hyvin eräs sanonta.
– Kaikki sormet ovat eripituisia, yhdessä kädessä, Mubarak sanoo.