Johan Ludvig Runeberg on usein haluttu kuvata nuhteettomana kansallissankarina. Kirjailija Erik Wahlström nostaa Kärpäsenkesyttäjä-romaanissaan esille Runebergin toisen, vähemmän mairittelevan puolen.
Viime vuoden loppupuolella ilmestynyt Kärpäsenkesyttäjä on faktan ja fiktion sekoitus, jossa kirjailija Erik Wahlström maalaa kuvan köyhyydestä kansallissankariksi nousseesta Runebergista.
− Fakta ja fiktio on todellakin sekoitettu, mutta ei sillä tavalla, että fiktio kumoaisi faktoja. Olen noudattanut tiedossa olevia faktoja ja ottanut vapauden täyttää aukkoja, Wahlström taustoittaa.
Aukkoja on riittänyt täytettäväksi, sillä oman tuotantonsa ohella Runeberg ei juuri välittänyt tallentaa kynällään mitään henkilökohtaista.
− Hän ei kirjoittanut kirjeitä eikä pitänyt päiväkirjaa. Siksi hänen yksityisestä puolestaan, etenkään lapsuudesta, ei tiedetä kovin paljon.
Vaikea lapsuus
Juuri lapsuus on Runebergin elämässä osa-alue, joka on vetänyt Wahlströmin mietteliääksi. Aikuisiän ongelmat liitetään usein elämän ensimmäisiin vuosiin − todennäköisesti myös Runebergin kohdalla.
− Runeberg ei halunnut kertoa lapsuudestaan mitään. Hän kiivastui, jos häneltä kysyttiin asiasta. Joku kipeä piste siinä oli, Wahlström pohtii.
Se tiedetään, että Runeberg varttui Pietarsaaressa perheessä, joka luisui sosiaaliseen laskuun. Perheen isä keskeytti jostain syystä teologian opintonsa ja ryhtyi merikapteeniksi; epäonnistunut yritys sekin.
Perhe köyhtyi köyhtymistään. Lopulta pietarsaarelaiset alkoivat nimittää heitä surkeaa tarkoittavalla ilmaisulla Ruku-Runebergit. Wahlström uskoo, että Runeberg häpesi tilannetta.
